Viimeinen joulu?

Miten viettäisit joulua, jos tietäisit, että se on viimeisesi?  Että ensi jouluna läheisesi istuvat joulupöydän ääressä ilman sinua. Tai jos katsoisit vieressäsi istuvaa nyt ja tietäisit, että ensi vuonna häntä ei enää olisi.

Näkisitkö paremmin joulusi arvon, jos tietäisit sen olevan nykyisellään viimeisesi?

Me vietämme toista joulua ilman poikaa. Tässä kodissa joulu on kolmas. Pojan isän hoidot sujuvat hyvin. Itselläni on todettu sitä sun tätä vanhenevan ihmisen vaivaa. Me kuitenkin olemme yhä viettämässä joulua yhdessä tänä jouluna. Poika on mukana muistoissamme, kun muistelemme niitä jouluja, joissa hän oli mukana. Muut lapset ovat elämässämme mukana.

Ikävä kulkee mukana päivittäin. Toisina päivinä se iskee syvemmälle ja lujempaa ja toisina päivinä se kohtelee jo hieman lempeämmin. Pojan jättämä aukko ei täyty koskaan, joulu tuo sen entistä enemmän näkyville. Elämä kuitenkin muuttaa muotoaan. Joulut muuttavat muotoaan. Meillä on vain tämä hetki ja näinä päivinä meillä on vain tämä joulu.

Ihmisen osa on vain mukautua muutokseen ja elää tätä päivää. Ja silti tämän hetken arvon ymmärtää vasta sitten, kun se on jo mennyt. Kun sitä ei enää saa takaisin.