Toivotan hyvää Joulua jokaiseen kotiin. Erityisesti niihin koteihin, joissa on ihmisen mentävä aukko, kun rakas ei enää ole juhlassa mukana tai joissa ilo näyttäytyy menneissä jouluissa. Myös niihin koteihin, joissa rahan puute rajoittaa materiaalisia antimia, tai joissa sairaus ja menettämisen pelko varjostavat valon juhlaa.
Jos jouluusi liittyy menetystä, pettymystä tai yksinäisyyttä, toivon sydämeesi lohtua. Jos siihen sisältyy loukkauksia, pahaa mieltä tai toivottomuutta, toivon voimaa ja lempeyttä.
Joulu näyttäytyy meille jokaiselle omanlaisenaan. Toiselle normaalina pyhäpäivänä, ilman isompaa merkitystä. Toisille juhlapäivänä, johon on satsattu jo pitkään ja johon on latautuneena paljon odotuksia.
Me menetimme yhden joulun valopilkuistamme. Mielessäni on pyörinyt yksi kymmennisen vuotta sitten kuvattu jouluvideo, jossa poika hihkuu innoissaan joululahjojensa keskellä. Joulu tulee silti joka vuosi, myös meille. Päivät tulevat ja menevät. Joulut tulevat ja menevät. Tällaista on nyt meidän elämämme ja tällaisia ovat joulumme, ilman poikaa. Meillä on kuitenkin yhä toisemme ja muut lapset. En voi sanoa, että elämämme olisi huonoa, olihan meillä tämä poika yli kuusitoista vuotta. Se oli suuri lahja, jonka arvo on terävöitynyt nyt, kun sen on menettänyt. Ikävä tuo oman värisävynsä, huonommaksi se ei kuitenkaan elämäämme tee.
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Pojalla oli keuhkokuume, joka oli seurausta yhdestä rs-viruksesta, jonka nimeä en nyt muista. Oli melko heikossa kunnossa, kun sairaalassa a...
-
15.5.2017 tulimme TAYSin asiakkaaksi. Jo seuraavana päivänä poika siirrettiin LO6:lle. Tutkimukset lähtivät nopeasti vauhtiin, oudot patit v...
-
Sain ensimmäisen Käpy -lehden kotiin. Sen sisältö kolahti. Löysin sieltä vertaisiani, surun kanssa eläviä ihmisiä. Erityisesti tykästyin Mii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.