Onnea poika sinne jonnekin, olet nyt 18v

Tänään vietettäisiin pojan 18-vuotissyntymäpäivää, jos poika vielä olisi täällä. Päivä olisi hänelle tärkeä ja sitä se on meillekin. Juhlimme päivää menemällä Panchoon syömään. Pancho Villa oli pojan lempiravintola. Hän arvosti hyvää ruokaa niin kauan kuin pystyi sitä syömään.

2018 hän sai peruskoulun päättötodistuksen, morfiinin voimalla oksennuspussin kanssa pyörätuolissa. Menimme todistusta juhlimaan silloinkin Panchoon. Poika näykki annostaan urhoollisesti.  Illalla olimmekin sitten jo osastolla kipujen vuoksi.

Halaisin, jos poika olisi tässä. Tämä uusi joululaulu löysi tiensä luokseni tänä jouluna ja se sopii meille. Tämä on siis sinulle poika:  Joulun kanssas jaan - Haloo Helsinki . Sytytämme sinulle kynttilän myös tänään.

Ensimmäinen vuosiko se vaikein?

Aina sanotaan surevalle, että ensimmäisen vuoden jälkeen helpottaa. En taida täysin tuota allekirjoittaa.

Olemme eläneet ilman poikaa ensimmäiset äitienpäivät ja isäinpäivät, syntymäpäivät, kuolinpäivät ja joulun.
Toinen kierros vuosipäiviä ei ole ollut yhtään helpompi. Päinvastoin. Tämä joulu oli minulle paljon rankempi. Kyyneleet ovat poltelleet usein. Yhdenlainen taito on sekin, että joskus saa kyyneleet kuivumaan silmissä ennen kuin ne valuvat poskille.

Huomenna poika täyttäisi 18 vuotta. Ei taida olla helppo päivä tulossa. Jo nyt sydän pakahtuu, kun vain ajattelenkin sitä.

Ehkä on niin, että pojan isän hoidot ja sairastaminen nostavat jälleen kaiken enemmän pintaan. Kun on tilanteessa jossa ei uskalla katsoa kovin kauas tulevaisuuteen, kun nykyhetki on paljolti odottamisen tilassa olemista. Katse kääntyy silloin useammin menneeseen.

Puheita kuolevalle ja kirjoituksia elämästä

Luin joulunpyhinä Astrid Swanin Viimeinen kirjani - kirjoituksia elämästä. Kirjassa oli läsnä elämä, mutta siinä uskallettiin myös puhua kuolemasta.

Löysin kosketuspintaa siitä luvusta, jossa Astrid kertoo ihmisten kyvyttömyydestä kohdata kuolevaa ihmistä. Miten he kieltävät kuoleman ja päästävät suustaan kaikkia latteuksia vain siksi, että eivät kykene kohtaamaan kuolevaisuutta, pelkäävät oman elämänsä haavoittuvuutta.

Astrid kertoo myös hienosti siitä, miten ihmiset kuvittelevat syöpää sairastavan ja hänen perheensä laahustavan kärsimyksessä, kun elämässä ja arjessa on kuitenkin paljon hyviä ja iloisia hetkiä. Parantumaton syöpä ei tarkoita sitä, että sairas ei voisi elää ennen kuolemaansa.  Sairas myös syyllistetään huonosta asenteesta, siksi hän ei parane. On myös vaihtoehtoisia tapoja hillitä kasvainten kasvua ja jopa kokonaan saada syöpä parannettua, kunhan ottaa yhteyttä tarjottuun guruun.

Astrid myös sanoo, että kuolema ei mitätöi elämää, vaikka se tulisikin liian aikaisin ja kivuliaasti. Hän kertoo myös siitä, että terveiden ihmisten ajatukset arvokkaasta elämästä ovat suppeat. Sikiödiagnostiikalla pyritään myös tekemään tuota arvokkaan elämän arviointia (tämä on oma kommenttini).

Kuolemasta puhuminen on ihmisille yllättävän vaikeaa, vaikka jokainen meistä kuitenkin kuolee.
Muistan yhä lämmöllä sairaalassa yhtä pojan hoitajaa, joka uskalsi laittaa meidät miettimään, mitä pojalle haluamme pukea päälle hänen kuoltuaan ja pyysi tuomaan ne sairaalaan valmiiksi. En olisi osannut sitä ajatella, niin sekaisin olin.

Hyvää Joulua kaikkiin koteihin

Toivotan hyvää Joulua jokaiseen kotiin. Erityisesti niihin koteihin, joissa on ihmisen mentävä aukko, kun rakas ei enää ole juhlassa mukana tai joissa ilo näyttäytyy menneissä jouluissa. Myös niihin  koteihin, joissa rahan puute rajoittaa materiaalisia antimia, tai joissa sairaus ja menettämisen pelko varjostavat valon juhlaa.

Jos jouluusi liittyy menetystä, pettymystä tai yksinäisyyttä, toivon sydämeesi lohtua. Jos siihen sisältyy loukkauksia, pahaa mieltä tai toivottomuutta, toivon voimaa ja lempeyttä.

Joulu näyttäytyy meille jokaiselle omanlaisenaan. Toiselle normaalina pyhäpäivänä, ilman isompaa merkitystä. Toisille juhlapäivänä, johon on satsattu jo pitkään ja johon on latautuneena paljon odotuksia.

Me menetimme yhden joulun valopilkuistamme. Mielessäni on pyörinyt yksi kymmennisen vuotta sitten kuvattu jouluvideo, jossa poika hihkuu innoissaan joululahjojensa keskellä. Joulu tulee silti joka vuosi, myös meille. Päivät tulevat ja menevät. Joulut tulevat ja menevät. Tällaista on nyt meidän elämämme ja tällaisia ovat joulumme, ilman poikaa. Meillä on kuitenkin yhä toisemme ja muut lapset. En voi sanoa, että elämämme olisi huonoa, olihan meillä tämä poika yli kuusitoista vuotta. Se oli suuri lahja, jonka arvo on terävöitynyt nyt, kun sen on menettänyt. Ikävä tuo oman värisävynsä, huonommaksi se ei kuitenkaan elämäämme tee.

Viimeinen joulu?

Miten viettäisit joulua, jos tietäisit, että se on viimeisesi?  Että ensi jouluna läheisesi istuvat joulupöydän ääressä ilman sinua. Tai jos katsoisit vieressäsi istuvaa nyt ja tietäisit, että ensi vuonna häntä ei enää olisi.

Näkisitkö paremmin joulusi arvon, jos tietäisit sen olevan nykyisellään viimeisesi?

Me vietämme toista joulua ilman poikaa. Tässä kodissa joulu on kolmas. Pojan isän hoidot sujuvat hyvin. Itselläni on todettu sitä sun tätä vanhenevan ihmisen vaivaa. Me kuitenkin olemme yhä viettämässä joulua yhdessä tänä jouluna. Poika on mukana muistoissamme, kun muistelemme niitä jouluja, joissa hän oli mukana. Muut lapset ovat elämässämme mukana.

Ikävä kulkee mukana päivittäin. Toisina päivinä se iskee syvemmälle ja lujempaa ja toisina päivinä se kohtelee jo hieman lempeämmin. Pojan jättämä aukko ei täyty koskaan, joulu tuo sen entistä enemmän näkyville. Elämä kuitenkin muuttaa muotoaan. Joulut muuttavat muotoaan. Meillä on vain tämä hetki ja näinä päivinä meillä on vain tämä joulu.

Ihmisen osa on vain mukautua muutokseen ja elää tätä päivää. Ja silti tämän hetken arvon ymmärtää vasta sitten, kun se on jo mennyt. Kun sitä ei enää saa takaisin.

Joulukuu...

Jo toinen joulukuu ilman poikaa. Muistan, miten 2018 vuoden elokuussa lääkäri sanoi, että hänen mielestään poika ei ole kuoleva lapsi vielä. Silloin sain toivon, että ehkä vielä saammekin viettää joulun yhdessä. Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä syyskuussa poika kuoli. Kun lääkärille muistutin hänen elokuisista sanoistaan, hän sanoi, että siinä sen näkee, että hekään eivät tiedä kaikkea.

Lääkärit ovat ennen kaikkea ihmisiä. Heillä ei ole yliluonnollisia kykyjä.

Joulukuu ja joulun odotus eivät enää koskaan tule olemaan samat ilman poikaa. Näinollen päätimme hieman muuttaa joulutraditioitamme ja luoda uudet tavat näihin kahdestaan vietettäviin jouluihimme.

Pojan isällä on nyt kaksi neljästä hoitojaksosta takana. Hyvin tuloksin. Syövän merkkiaineet ovat lähes kadonneet.  Neljännen hoitojakson jälkeen suunnitellaan aloitettavan kantasolusiirto, hänen omilla kuusi ja puoli vuotta sitten talteen otetuilla kantasoluillaan. Hoitovaste ei tule olemaan yhtä pitkäaikainen kuin ensimmäisellä kerralla, näin lääkäri kertoi.

Tuttavapiirissä on kuluneen kuukauden aikana sattunut useampi syöpäkuolema. Edelleen elävien kirjoissa, syöpähoidoissa kulkee pari tuttuani. Usea tuttuni on elänyt lähellä syöpää sairastavaa tai sairastanut itse ja parantunut. Jos syöpä ei vielä ole sinun lähipiiriäsi koskettanut, osaathan olla siitä kiitollinen? Fuck Cancer!