Joulukuu...

Jo toinen joulukuu ilman poikaa. Muistan, miten 2018 vuoden elokuussa lääkäri sanoi, että hänen mielestään poika ei ole kuoleva lapsi vielä. Silloin sain toivon, että ehkä vielä saammekin viettää joulun yhdessä. Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä syyskuussa poika kuoli. Kun lääkärille muistutin hänen elokuisista sanoistaan, hän sanoi, että siinä sen näkee, että hekään eivät tiedä kaikkea.

Lääkärit ovat ennen kaikkea ihmisiä. Heillä ei ole yliluonnollisia kykyjä.

Joulukuu ja joulun odotus eivät enää koskaan tule olemaan samat ilman poikaa. Näinollen päätimme hieman muuttaa joulutraditioitamme ja luoda uudet tavat näihin kahdestaan vietettäviin jouluihimme.

Pojan isällä on nyt kaksi neljästä hoitojaksosta takana. Hyvin tuloksin. Syövän merkkiaineet ovat lähes kadonneet.  Neljännen hoitojakson jälkeen suunnitellaan aloitettavan kantasolusiirto, hänen omilla kuusi ja puoli vuotta sitten talteen otetuilla kantasoluillaan. Hoitovaste ei tule olemaan yhtä pitkäaikainen kuin ensimmäisellä kerralla, näin lääkäri kertoi.

Tuttavapiirissä on kuluneen kuukauden aikana sattunut useampi syöpäkuolema. Edelleen elävien kirjoissa, syöpähoidoissa kulkee pari tuttuani. Usea tuttuni on elänyt lähellä syöpää sairastavaa tai sairastanut itse ja parantunut. Jos syöpä ei vielä ole sinun lähipiiriäsi koskettanut, osaathan olla siitä kiitollinen? Fuck Cancer!