Pienen perheemme syöpätarina ei alkanut pojan syövästä eikä päättynyt pojan syöpäkuolemaan. Pojan isällä todettiin vuosia sitten myelooma, joka saatiin autologisella kantasolusiirrolla kuriin moneksi vuodeksi. Vuosien kuluessa sairauden merkkiaineet ovat pikkuhiljaa nousseet kolmen kuukauden välein tehdyissä kontrolleissa. Alunperinkin oli selvää, että sairaita kantasoluja siirtyi omilla kantasoluilla tehdyssä hoidossa.
Pojan sairaus ja kuolema ovat olleet meille rankkoja kokemuksia ja se valitettavasti taitaa näkyä myös pojan isän sairauden kulussa. Myelooman merkkiaineet olivat huhtikuussa kolminkertaiset verrattuna tammikuun arvoihin. Sairaus on tulossa takaisin. Hoidot aloitetaan siinä vaiheessa, kun oireet ilmaantuvat, näin lääkäri sanoi huhtikuussa. Seuraava kontrolli on heinäkuussa.
Syöpätarinamme siis jatkuu. Myelooma on kuitenkin niin yleinen syöpä, että siihen kehitetään koko ajan uusia tehokkaita hoitoja. Niihin luottaen odotamme tulevaa.
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Kuuden vuoden jälkeen on jälleen tulossa pyhäinpäivä. Syyskuussa pojan kuolemasta tuli kuusi vuottta. Pojan haudalle käymme viemässä kyntti...
-
Pojan sänky, lelut ja kirjat, kaikki on yhä paikoillaan kuin odottamassa pojan paluuta. En tiedä milloin tulee se hetki, että otamme huoneen...
-
Aina sanotaan surevalle, että ensimmäisen vuoden jälkeen helpottaa. En taida täysin tuota allekirjoittaa. Olemme eläneet ilman poikaa ensi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.