Pienen perheemme syöpätarina ei alkanut pojan syövästä eikä päättynyt pojan syöpäkuolemaan. Pojan isällä todettiin vuosia sitten myelooma, joka saatiin autologisella kantasolusiirrolla kuriin moneksi vuodeksi. Vuosien kuluessa sairauden merkkiaineet ovat pikkuhiljaa nousseet kolmen kuukauden välein tehdyissä kontrolleissa. Alunperinkin oli selvää, että sairaita kantasoluja siirtyi omilla kantasoluilla tehdyssä hoidossa.
Pojan sairaus ja kuolema ovat olleet meille rankkoja kokemuksia ja se valitettavasti taitaa näkyä myös pojan isän sairauden kulussa. Myelooman merkkiaineet olivat huhtikuussa kolminkertaiset verrattuna tammikuun arvoihin. Sairaus on tulossa takaisin. Hoidot aloitetaan siinä vaiheessa, kun oireet ilmaantuvat, näin lääkäri sanoi huhtikuussa. Seuraava kontrolli on heinäkuussa.
Syöpätarinamme siis jatkuu. Myelooma on kuitenkin niin yleinen syöpä, että siihen kehitetään koko ajan uusia tehokkaita hoitoja. Niihin luottaen odotamme tulevaa.
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
16-vuotiaan kuuluu pelata jalkapalloa, soittaa rumpuja ja iloita elämästä. Meidän 16-vuotiaamme ei tänään jaksa enää kättään nostaa tai puhu...
-
Luin jostain lähipäivinä ajatuksen, joka jäi pyörimään mieleeni. Yleensä sanotaan, että jokainen päivä tulisi elää kuin eläisi viimeistä päi...
-
Päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet kuluvat. Eilen tuli täyteen neljä vuotta pojan kuolemasta. Tänään vietetään jälleen ympäri Suomea kuoll...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.