Pienen perheemme syöpätarina ei alkanut pojan syövästä eikä päättynyt pojan syöpäkuolemaan. Pojan isällä todettiin vuosia sitten myelooma, joka saatiin autologisella kantasolusiirrolla kuriin moneksi vuodeksi. Vuosien kuluessa sairauden merkkiaineet ovat pikkuhiljaa nousseet kolmen kuukauden välein tehdyissä kontrolleissa. Alunperinkin oli selvää, että sairaita kantasoluja siirtyi omilla kantasoluilla tehdyssä hoidossa.
Pojan sairaus ja kuolema ovat olleet meille rankkoja kokemuksia ja se valitettavasti taitaa näkyä myös pojan isän sairauden kulussa. Myelooman merkkiaineet olivat huhtikuussa kolminkertaiset verrattuna tammikuun arvoihin. Sairaus on tulossa takaisin. Hoidot aloitetaan siinä vaiheessa, kun oireet ilmaantuvat, näin lääkäri sanoi huhtikuussa. Seuraava kontrolli on heinäkuussa.
Syöpätarinamme siis jatkuu. Myelooma on kuitenkin niin yleinen syöpä, että siihen kehitetään koko ajan uusia tehokkaita hoitoja. Niihin luottaen odotamme tulevaa.
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Sieltähän se sitten tuli: käännekohta. Käänne huonompaan. Meni pari päivää tätä nieleskellessä. Suomi 100 -päivänä on nyt pakko myöntää, ett...
-
Syöpäsairaiden tarinat ovat jokainen erilaisia. Syövät ovat erilaisia. Paranemistarinat ovat erilaisia. Kuolemat ovat jokainen erilaisia. O...
-
Koska sairaus on todella harvinainen, siitä löytyy todella vähän suomenkielistä tietoa. Tapauksia on ollut koko maailmassa muutama sata kapp...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.