Etsi poika!

Pojan isän kantasolusiirto meni hyvin. Hän kotiintui sairaalasta nopeammin kuin uskalsimme toivoa. Hän oli myös vähemmän pahoinvoiva, uudet estolääkkeet auttoivat hyvin. Vain pari trombosyyttitankkausta sairaalassa ja veriarvot lähtivät kehittymään hyvin. Nyt vain odotellaan, että valkosolut ja puolustus toipuvat. Siihen asti vältellään väkijoukkoja, influenssaa ja muita viruksia. Toivottavasti onnistumme, niin monet kun tuntuvat suhtautuvan sairauden levittämiseen melko kevyesti.

Aina kun poika tuli sairaalasta kotiin, hän halusi aina ensin tervehtiä koiran ja kissan. Makoili niiden vieressä lattialla ja ne nauttivat pojan silittelyistä.

Nyt alkuvuodesta koiramme selkänivelongelmat aiheuttivat raajoihin lisääntyviä ongelmia, lopuksi etujalka oli osittain halvaantunut ja myös koiran takajalka petti alta ajoittain. Mitään ei ollut tehtävissä. Eläinlääkäri tuli kotiimme päästämään koiran vapaaksi kivuista. Sen katse kirkastui, kun sanoin sille "etsi Poika". Se muisti pojan nimen ja lähti etsimään.

Kotimme tyhjeneminen siis yhä jatkuu. Tänään haimme kotiin koiran tuhkan, jonka ajattelimme sirotella lähimetsään. Ashes to ashes, dust to dust. 

"Te tuokaa tänne Lapin tunturi ja sydän tää sen alle haudatkaatte. Se senkin alla vielä sykkivi" - Näin kirjoitti aikoinaan Eino Leino.

Sydämeni on haudattuna surujen tunturin alle, mutta sinnikkäästi se siellä alla sykkii.