Paljonko sydämeen voi mahtua surua?

Pojan kuoleman vuosipäivä lähestyy. Ensimmäinen vuosi on pahin, sanovat. Noinkohan suru valuu sydämestä mihinkään? Se koteloituu ja kivettyy. Jää pysyvästi täyttämään oman tilansa. On siellä rytmihäiriöiden keskellä.  Et näe sitä, mutta ei sinun tarvitse kuin hieman pintaa raaputtaa, niin se ryöpsähtää näkyviin.

Miehen syöpä on osoittanut aktivoitumisen merkkejä. Kutsu tuli polille hoidon aloituksen arviointiin viimeisimpien verikokeiden arvojen perusteella. Syöpäkuviot siis tulevat jatkumaan perheessä. Tulevaisuutemme on lääkärikunnan käsissä. Jälleen olemme tilanteessa, jossa voimme vain ottaa vastaan sen, mitä tulee. 

Sydämen sisään mahtuu elämän verran surua. Sinne mahtuu kaiken elämän koko surun määrä.
Sitä en tosin vielä tiedä, mitä muuta sinne mahtuu sen jälkeen, kun se on surusta ylivuotavan täysi.

klo
Tunnisteet: , ,

1 kommentti:

  1. Suvi Maarit1. elokuuta 2019 klo 22.25

    Pienen pojan äitinä voin kuvitella miten kamala matka on ollut, eikä sille loppua näy. Hirvein ja väärin asia mikä tässä maailmassa voi tapahtua on oman lapsen kuolema. Rakastan poikaani yli kaiken, enkä voi edes ymmärtää miten jaksaisin jos hänet meiltä vietäisiin. Kaikkea hyvää ja jaksamista surutyön keskelle (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Suositut tekstit

  • Turhat luulot pois
    Sieltähän se sitten tuli: käännekohta. Käänne huonompaan. Meni pari päivää tätä nieleskellessä. Suomi 100 -päivänä on nyt pakko myöntää, ett...
  • Jarrutellen alamäkeen
    Lääkäri soitti magneettitulokset. Lyhyesti sanottuna suuressa kaavassa tauti on edelleen muuttumaton, mutta joissakin aikaisemmin heikosti n...
  • Niin kaunis on maa
    Uusi ajanlaskumme kulkee päivää numero 16. Eilen oli pojan siunaus- ja muistotilaisuus. Tänään kävimme kuuntelemassa kirkossa pojan nimen va...