Paljonko sydämeen voi mahtua surua?

Pojan kuoleman vuosipäivä lähestyy. Ensimmäinen vuosi on pahin, sanovat. Noinkohan suru valuu sydämestä mihinkään? Se koteloituu ja kivettyy. Jää pysyvästi täyttämään oman tilansa. On siellä rytmihäiriöiden keskellä.  Et näe sitä, mutta ei sinun tarvitse kuin hieman pintaa raaputtaa, niin se ryöpsähtää näkyviin.

Miehen syöpä on osoittanut aktivoitumisen merkkejä. Kutsu tuli polille hoidon aloituksen arviointiin viimeisimpien verikokeiden arvojen perusteella. Syöpäkuviot siis tulevat jatkumaan perheessä. Tulevaisuutemme on lääkärikunnan käsissä. Jälleen olemme tilanteessa, jossa voimme vain ottaa vastaan sen, mitä tulee. 

Sydämen sisään mahtuu elämän verran surua. Sinne mahtuu kaiken elämän koko surun määrä.
Sitä en tosin vielä tiedä, mitä muuta sinne mahtuu sen jälkeen, kun se on surusta ylivuotavan täysi.

klo
Tunnisteet: , ,

1 kommentti:

  1. Suvi Maarit1. elokuuta 2019 klo 22.25

    Pienen pojan äitinä voin kuvitella miten kamala matka on ollut, eikä sille loppua näy. Hirvein ja väärin asia mikä tässä maailmassa voi tapahtua on oman lapsen kuolema. Rakastan poikaani yli kaiken, enkä voi edes ymmärtää miten jaksaisin jos hänet meiltä vietäisiin. Kaikkea hyvää ja jaksamista surutyön keskelle (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Suositut tekstit

  • Elämän karuus
    Panivat syntymässä kiven sydämeen, ettei sydän olisi liian kevyt, lähtisi lentoon Panivat leipoessa kiven leipään ettei totuus syödessä ...
  • Kuuden vuoden jälkeen
     Kuuden vuoden jälkeen on jälleen tulossa pyhäinpäivä. Syyskuussa pojan kuolemasta tuli kuusi vuottta. Pojan haudalle käymme viemässä kyntti...
  • Syöpähoitojen kanssa eläminen
    Perheessämme on alkamassa kolmas syöpähoitojen vaihe. Ensimmäinen oli silloin, kun miehellä ensimmäisen kerran todettiin myelooma. Hän kulki...