Syksyyn sisältyy luopuminen kesästä ja valmistautuminen talveen. Elävät kukkivat kasvit vaihtuvat kuolleisiin korsiin ja tippuviin lehtiin. Pimeys valtaa tilaa valolta. Elämä ja kuolema kohtaavat.
Meille syyskuu tulee aina olemaan se kuukausi, kun poikamme kuoli. Kuoleman kuukausi. Surun ja ikävän kuukausi. Luopumisen kuukausi.
En vieläkään ole nähnyt pojasta unta. Mieleni on varmaan jotenkin lukossa. Olen niin kovin toivonut näkeväni hänet edes siten. Pojan isä oli nähnyt unessa, miten hän oli sanonut pojalle, että mahtavaa, kun olet siinä, kun meillä on ollut niin kova ikävä. Täytyy vain yhä jaksaa odottaa. Ehkä mieleni vielä päästää unen läpi.
Päättyvän kesän kuluessa olen hoitanut kukkiani ja ne ovat kukoistaneet runsaammin ja kauniimmin kuin koskaan ennen. Olen hakenut iloa kukkien väriloistosta ja ylipäätään erilaisista väreistä. Itsetehtyä väriterapiaa.
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Elämämme on jatkunut ja hakeutunut uusiin uomiin. Muutama muutto on tehty, nykyisessä paikassa on asuttu reilu puolitoista vuotta. Enää sein...
-
Viides vuosi on kulumassa. Menneisiin päiviin sisältyy myös ihan iloisiakin päiviä. Mutta myös raskaita hetkiä. Mielessäni on usein pyöriny...
-
Tuon kysymyksen esitti lapsensa menettäneiden perheiden tapaamisessa yksi läsnä ollut isä. Niin, miten tästä kukaan ylipäätään selviää? Mik...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.