Kaikki ne välillä tiukastakin otetut säästöt, joita keräsimme 16 vuoden aikana pikkuhiljaa pojalle odottamaan omaan elämään ja omaan asuntoon lähtemistä, menivät nyt kuolemalla elävien tahojen tuloiksi.
Okei, jostain olisi ehkä voinut säästää, kuten olisi voinut valita muutaman sata euroa halvemman arkun, hautapaikan olisi voinut korvata vaikka sirottelulla, silloin ei olisi tarvinnut hautakiveäkään, jonka senkin olisi voinut saada myös halvemmalla. Uurnankin olisi voinut ehkä tehdä itse. Hautajaisvieraita olisi voinut kutsua paikalle vähemmän ja tarjota heille niukempi tarjoilu. Valokuvatkin olisi itse voinut yrittää näpsiä kyyneltensä läpi kännykällään. Ehkä perunkirjoituksenkin olisi voinut itse jonkin mallin pohjalta laatia. Tämä nyt kuitenkin muodostui pojan kuoleman rahalliseksi lukemaksi.
Mistä tuo summa muodostuu? Arkku, uurna, hautaustoimiston huolehtimat kuljetukset odotusaikoineen ja arkkuun laittoineen, seurakunnan hautapaikka ja hautausmaksut, krematoriomaksu, hautakivi, seurakunnan tilavuokra muistotilaisuuteen, tarjoilut vieraille, valokuvaaja, lehdessä ollut kuolinilmoitus ja perunkirjoituksen toimittaminen. Jokaisella asialla oli oma hintalappunsa.
Miten ovatkaan olleet mielessäni ne, joilla ei ole ollut säästöjä lapsen tilillä tai omalla tilillä tähän käytettävissä tässä tilanteessa. Miten ihmeessä siitä on oikein voinut selvitä? Luopumalla omista toiveistaan ja tyytymällä kaikkein halvimpiin vaihtoehtoihin, vaikka muuta haluaisi? Mielestäni on niin väärin, että nämä asiat on näin hirvein hinnoin hinnoiteltu.
Olemme olleet harvinaisen onnekkaita, että saimme valita juuri sen arkun, joka meitä miellytti, järjestää sellaisen siunaus- ja muistotilaisuuden, joka oli meille eniten mieleen. Pystyimme kutsumaan kaikki ne ihanat ihmiset, jotka halusimme. Myös saimme pojan haudalle kiven, joka oli meistä kaunein ja sopivin. Silti pidän hintalappua tälle kaikelle kohtuuttomana.
Kuolema tulee jokaisen osaksi kerran. Sen ei pitäisi maksaa näin paljon rahaa. Kaiken sen surun ja ikävän päälle.
Business is business...ja mitä tulee omiin valintoihin, jotkut ajaa audilla ja jotkut Toyotalla..Itse en henkilökohtaisesti lähtisi valitsemaan kalliimpaa arkkua yms, koska ei se edesmennyttä ilahduta...turhaa ulkokultaisuutta...
VastaaPoistaItse olen pojalleni ostanut edullisen arkun ja krematoriosta pahvisen uurnan. Poikamme tuhkat siroteltiin mereen. Se,että ei ostettu kallista,ei merkitse sitä etteikö kunnioitettu ja rakastettu poikaa. Jokainen tietysti tekee niinkuin parhaaksi katsoo.
VastaaPoistaNämä ovat raskaita asioita. Kiitos, että otit työksesi hieman selventää, mistä kulut tulevat. Tutullakin nyt hautakiven hankkiminen tehtävälistalla. Elämä on arvaamaton. Otan osaa.
VastaaPoistaKiitos kirjoituksesta. Meilläkin on näitä asioita pohdittu, mitä tulee ottaa huomioon. Ja ihan hyvin on mennytkin niiden osalta. Nyt pitää vielä perunkirjoitukseen liittyvät asiat selvitellä.
VastaaPoista