Ehkä myös niihin hetkiin olisi hyvä saada uusi mahdollisuus, kun toruin poikaa. Olisi monta turhaa kiirehtimistä ja torumista saanut jäädä tekemättä. Näin jälkikäteen omia virheitään näkee kovin selvästi. Poika niin kovin innokkaasti ja sinnikkäästi opetteli uusia asioita ja taitoja. Oli kiinni elämässä. Voi kun saisi edes yhden päivän vielä viettää pojan kanssa. Tai sen kellojen siirron sisältämän yhden tunnin. Kertoisin, miten paljon häntä rakastan.
Suru liimautuu ihoon ja sydämeen päivä päivältä. Yhtenäkään iltama en ole vielä itkemättä onnistunut nukahtamaan. Ikävä viiltää välillä kipeästi myös päiväaikaan. Poltamme kotona kynttilöitä päivittäin.
Toivoisin aikaa takaisinpäin myös miehen sairaudessa. Myelooman merkkiaineet pikkuhiljaa nousevat, lääkärit tosin sanovat tilanteen olevan yhä vakaa. Myelooma nousi näinä päivinä myös yleiseen tietoisuuteen Paavon vaimon sairastuttua siihen.
Myelooman aiheuttamien selkänikamien murtumien myötä mieheni menetti vajaat kuusi vuotta sitten seitsemän senttiä pituudestaan. Voi, miten kipeä hän olikaan! Ja terveyskeskuksen lääkäri kehotti puhelimitse potilasta näkemättä häntä lähtemään fysikaaliseen hoitoon. Lopulta yksityisen lääkäriaseman tekemän magneettikuvan avulla saatiin asiat etenemään.
Silloin poika oli kovin huolissaan isästään. Kysyi, kuoleeko isä. Silloin kerroin, että jokainen kuolee aikanaan, mutta että isää hoidetaan ja me toivotaan, että ei kuolisi vielä pitkään aikaan. Ja se riitti pojalle. Kun isä oli TAYSissa kantasoluhoidoissa monta viikkoa, käytiin välillä isää sairaalassa katsomassa. Silloin poika aina varmisteli minulta kysymällä paraneeko isä. Minä lupasin, että paranee. Ja elin toivon ja pelon ristiaallokossa.
Koskettava kirjoitus rakastavasta äitistä ja vaimosta. Pistää kyllä ihmisen nöyräksi. Kiitos kirjoituksesta, pistää reflektoimaan omaa elämää ja kokemuksia. Olen pahoillani tapahtuneesta ja toivon sinulle ja perheellesi toivoa ja voimia tulevaan.
VastaaPoistaSami