Eilinen siunaus- ja muistotilaisuus oli mielestämme pojan näköinen. Paljon musiikkia. Pojan tavaroita vuosien varrelta. Kahdenkymmenen minuutin kuvaesitys pojan elämän varrelta, isoveljen säveltämän musiikin kera tuntui tärkeältä. Isän muistelu pojasta, jolla oli yleensä aina hyvä päivä. Ja joka eri tilanteissa onnellisena sanoi "tämä se on elämää". Pojasta, joka sanoi, että ei ole elämää ilman musiikkia. Pojasta, joka oli meidän aurinkomme ja elämämme keskipiste koko elämänsä ajan.
Tilaisuuksien onnistumisessa keskeinen rooli oli pojan rippipapilla. Hän on ihana ihminen, joka tekee työtään sydämellään ja sen huomaa jokainen läsnäolija. Tunnemme suurta kiitollisuutta hänelle. Ilman häntä eilinen päivä olisi ollut ihan erilainen. Olemme myös syvästi kiitollisia kaikille, jotka pitkän matkan takaa tulivat uuteen kotikaupunkiimme poikaa saattelemaan. Jos poika olisi vielä ollut itse paikalla, hän olisi sanonut, että nyt oli hyvä päivä.
Tässä musiikkia, jota tilaisuuksissa laulettiin ja esitettiin:
Laulu pojallemme orig. Prinsessalle
Niin kaunis on maa
Yksinäisen keijun tarina
Mestaripiirros
Ensimmäisessä laulussa lauletaan: "ethän pelkää". Kun kysyin pojalta, pelkääkö hän kuolemaa, hän myönsi pelkäävänsä. Yritimme isänsä kanssa rohkaista häntä ja kertoa, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Ymmärrän, että varmasti häntä kovasti pelotti.
"Niin kaunis on maa" sopi puolestaan hienosti, sillä sää oli mitä mainioin ja kirkon ja seurakuntasalin ikkunoista näkyi auringossa kylpevä syksyn väriloisto. "Poissa on ystävä kallehin".
"Yksinäisen keijun tarina" kertoo siitä, miten meidän pitäisi rakastaa toinen toisiamme ja kantaa toinen toistamme vaikeiden aikojen yli. Poika oli mitä rakastavin persoona. Hän kertoi päivittäin meille, miten meitä rakasti. Hän oli yksinäinen keiju, joka oli liian hyvä tähän maailmaan.
"Mestaripiirros" puolestaan kertoi pojasta ja aina kun hän sen kuuli, poika sanoi, että nyt tulee se hänen laulunsa. Hän jos kuka oli mestaripiirros vailla vertaa. Omassa vajavaisuudessaan kovin täydellinen persoona. Rakkauspakkaus.
Elämämme jatkuu tässä uudessa ajanlaskussa. Ikävä lyö välillä lujaa rintaan. Ehkä noihin lyönteihin pikkuhiljaa tottuu, eivätkä ne satuta enää niin kovaa.
Vaikka silloin pojan sairastaessa ja tätä blogia aloittaessani tiesin pojan kuolevan ja aavistelin kantavani 15.5.2017 alkaen mukanani elämänsurua, se oli kuitenkin vain aavistusta tulevasta. Nyt se on konkretisoitunut pojan tyhjäksi jättämän paikan myötä. Enkä olisi voinut parempaa nimeä valita blogini nimeksi. Tämä on koko elämän kestävä suru.
Hyvä surun koskettama äiti ja perheesi, sydän syrjälläni luemme mieheni kanssa teidän kohtalostanne. Tuntematta teitä henkilökohtaisesti olette olleet ajatuksissani. Olen miettinyt, onko teillä ollut jo siunaus- ja muistotilaisuus.
VastaaPoistaMiten voisimmekaan keventää taakkaanne? Vaikka jokaisen lapsensa menettäneen tilanne ja jokaisen tapa surra on omanlaisensa, luulen tavoittavani jotain siitä, mitä käytte läpi.
Eräs tyttärellemme läheinen henkilö puhui lapsemme muistotilaisuudessa seuraavaa: Tyttäremme oli sanonut, että hän muuttaa niiden sydämiin, jotka hän rakastivat. Meidän tänne jäävien tehtävä on selvitä elämästämme hänen muistonsa kanssa.
Niin moni asia kolahtaa tässäkin blogitekstissäsi. Myös tyttärellemme musiikki oli kaikki kaikessa ja "ei elämää ilman musiikkia" on meidän vanhempien työyhteisön motto. Tuon saman Mestaripiirroksen tyttäremme lauloi veljenpoikansa ristiäisissä.
Myötätuntoisin ajatuksin kanssanne!
Koskettava kirjoitus. Kiitos kun jaoit tämän. Nämä ovat raskaita aiheita ja kokemuksia, ja toivonkin teille kovasti voimia. Meidän tuttu on myös järjestämässä hautajaisia hänen pojalleen. Paljon on järjestettävää, kun täytyy selvittää asiat muistotilaisuuteen liittyen, valita hautakivi ja käydä läpi itse surutyö.
VastaaPoista