Mäet ylös ja mäet alas

Pelko, viha,tyyneys, suru, kiitollisuus, kauhu, hauskuus, väsymys, odotus, onnellisuus, rakkaus, toivottomuus ja toiveikkuus. Olen yksinäinen ja silti rakkauden keskellä.  Olen toivoton ja silti toivon. Olen avuton kaikkien hoitojen keskellä. Ja silti kiitollinen, että vielä on jokin hoito olemassa.

Elämä on odottamista. Odotetaan seuraavaa lääkekuuria, verikoetta, magneettikuvaa. Seuraavaa katedrin hoitopäivää. Seuraavaa oksennusta ja hyvinvointilääkettä. Odotetaan seuraavaa lääkäritapaamista. Odotetaan kuolemaa. Ja silti odotetaan ihmettä.

Odotetaan pelolla seuraavia tutkimuksia. Sitten helpotusta, kun tauti onkin vielä jollain lailla kurissa.
Kyttään pojan oireita, onko tämä nyt taudista johtuvaa, vai lääkkeetkö tämän saavat aikaan.

Pelkään, valvon, murehdin. Itken, kapinoin, pakahdun. Ja seuraavassa hetkessä kuvittelen, että sopeudun, alistun ja kestän tämän. Selostan tilannetta jollekin täysin tyynenä.

Ja kaiken keskellä meillä on vain tämä hetki.

Meidän perheestä otettiin perhekuvat. Tajusin, että meillä ei ole yhtäkään sellaista kuvaa, jossa me kaikki olisimme. Saatiin muutkin maailmalta paikalle kuvattavaksi. Jää sitten muistoksi kaikille - se hetki kun vielä olimme kaikki kuvassa.