Tänään olemme kuitenkin lähdössä ystäväpariskunnan kanssa koko poppoo katsomaan jääkiekkomatsia. Täytynee ottaa oksupusseja laukkuun riittävästi. Poika kovasti odottaa sitä. Lapin reissulla käytiin pikaisesti ruokakaupassa ja poika oli siitäkin iloissaan, koska ei ole vuoteen juuri kauppoihin päässyt. Poikkeuksen muodostivat joulun alla pari kauppaa, jotka järjestivät nimenomaan syöpälapsille/ infektioherkille lapsille mahdollisuuden tulla ostoksille ennen ovien avaamista muille asiakkaille. Pääasiassa on nyhjätty kotosalla.
Tänä aamuna tuntui jälleen siltä, että voimat alkavat olla vähissä. Ikkunoita pitäisi pestä. Roinaa pitäisi siivota pois kaapeista. Kaikenlaista pitäisi ja pitäisi. Mutta jää toistuvasti tekemättä.
Nippa nappa puolison kanssa yhdessä saadaan yleinen siisteystaso pidettyä kohtuullisena. Viimeiset jouluverhotkin vaihdoin muutama viikko sitten pois ja keväisemmät tilalle. Nyt en jaksaisi. Yksi hyvin nukuttu yö saattaisi tuoda voimia takaisin, jos sellaisen saisi kokea.
Töissä siirryn jälleen tekemään pääsääntöisesti neljää päivää viikossa. Toiveissa on vähentää vielä siitäkin. Täysin kokonaan palkattomalle en pysty meidän tilanteessamme jäämään, koska olen ainoa ansiotyössä käyvä perheenjäsen.
Huomenna täytynee soittaa osastolle ja kysyä, onko maksa-arvoissa näkynyt viimeisimmissä verikokeissa mitään selitystä tuolle huonolle ololle. Maanantaina kotisairaala on tulossa ottamaan seuraavat verikokeet ja tuomaan samalla pidempikestoisen pahoinvoinnin estolääkkeen. Maanantaina pitäisi jälleen ruveta syömään syöpälääkkeitäkin. Pussukka odottelee kaapin päällä. Kymmenen päivää pillereitä. Sen jälkeen kymmenen päivän paussi, joka sovittiin pidettäväksi nyt 14 päivänä. Sitten magneettikuvaus ja sen jälkeen tiedetään taas suunta ja vauhti.
Mutta tänään suunnistamme Hakametsään. Kiitokset siitä kuuluvat välittäville ystävillemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.