Reissu onnistui yli odotusten

Maanantai-illalla pakattiin auto ja perhe junaan ja lähdettiin kohti Rovaniemeä. Kotisairaala kävi aamulla ottamassa verikokeet ja antoi samalla pitkäkestoisemman pahoinvoinnin estolääkkeen, koska poikaa yökötti ja oksetutti melko paljon.

Mietin makuuvaunun petillä unta odotellessani sitä, olemmeko me ihan hulluja, kun lähdetään raahaamaan sairasta poikaa Lappiin. Aamulla unenpöpperöisen pojan innostus reissusta ja silmien loiste kuitenkin pyyhki epäilyksen pois. Poika on aina ollut innokas reissaaja.

Reissulla poika sai syöttää poroja ja olla poron kyydissä. Joulupukkia käytiin tervehtimässä. Jonoa tai ihmismassoja ei ollut, joten onnistui sekin, vaikka etukäteen ajattelimme, että siellä on liikaa väkeä. Pukki kertoi montako päivää jouluun vielä on ja että ensi jouluna nähdään. Sillä hetkellä minun ja pojan isän katseet kohtasivat: Nähdäänköhän vielä ensi joulua....

Koiravaljakossa oli 12 koiraa, joista jokaisen poika kävi taputtelemassa ja jututtamassa ennen valjakon lähtöä. Kyyti oli kuulemma hienoa. Lumihotellin huoneita käytiin katsomassa ja ihailemassa. Saunan alalauteellakin pojan annoimme muutaman minuutin istua, vaikka periaatteessa katedrin kanssa saunominen on kiellettyä. Katedri tuli hoidettua mökissäkin.

Mustikkakumpu-mökki oli todella huippusiisti ja siellä oli jopa katossa valokuiduista tehty tähtitaivasta muistuttava valaistus. Mökki oli todella positiivinen yllätys. Yhtenä iltana pojan iloksi revontulet valaisivat taivaan. Niiden näkemistä hän oli kovasti odottanut.

Voisi siis sanoa, että reissumme onnistui yli odotusten, kaikki meni nappiin. Poika nautti selvästi kaikesta. Pahoinvointi pysyi poissa, lähtöpäivänä vasta tuli ensimmäinen yrkkä. Myös aamulla juna-asemalta kotiin matkatessa tuli yrkkä, vaikka heti pojan herättyä annoin hänelle Zofranin. Onneksi on keksitty oksupusseja, joiksi niitä meillä kutsutaan ja olen tilannut niitä meille runsaasti. Niistä on tullut meille arkipäivää. Niitä löytyy kodista sieltä täältä, valmiina odottamassa.

Seuraava asia, mitä odotamme on ystäviemme järjestämä Hakametsän jäähallin jääkiekkomatsi, jota aiomme yrittää katsomaan. Poika odottaa. Mennään vaikka varmaan ei sellaiseen yleisötapahtumaan saisikaan mennä. Ainakin tämänpäiväiset veriarvot olivat ihan hyvät. Puolustussolujakin oli, eivät olleet ihan nollissa.