Aina kun poika tuli sairaalasta kotiin, hän halusi aina ensin tervehtiä koiran ja kissan. Makoili niiden vieressä lattialla ja ne nauttivat pojan silittelyistä.
Nyt alkuvuodesta koiramme selkänivelongelmat aiheuttivat raajoihin lisääntyviä ongelmia, lopuksi etujalka oli osittain halvaantunut ja myös koiran takajalka petti alta ajoittain. Mitään ei ollut tehtävissä. Eläinlääkäri tuli kotiimme päästämään koiran vapaaksi kivuista. Sen katse kirkastui, kun sanoin sille "etsi Poika". Se muisti pojan nimen ja lähti etsimään.
Kotimme tyhjeneminen siis yhä jatkuu. Tänään haimme kotiin koiran tuhkan, jonka ajattelimme sirotella lähimetsään. Ashes to ashes, dust to dust.
"Te tuokaa tänne Lapin tunturi ja sydän tää sen alle haudatkaatte. Se senkin alla vielä sykkivi" - Näin kirjoitti aikoinaan Eino Leino.
Sydämeni on haudattuna surujen tunturin alle, mutta sinnikkäästi se siellä alla sykkii.
