Ei 16-vuotiaan kuulu kuolla

16-vuotiaan kuuluu pelata jalkapalloa, soittaa rumpuja ja iloita elämästä. Meidän 16-vuotiaamme ei tänään jaksa enää kättään nostaa tai puhua. Suurimmaksi osaksi vain nukkuu.

Vaikka luulin itkeneeni jo tarpeeksi menneinä päivinä, ei tänään tunnu tulevan loppua kyyneleille.

Poika välillä avaa silmiään. Silittelen häntä ja sanon, että äiti on tässä. Sitten poika taas sulkee silmänsä ja nukahtaa.

Eilen kysyin pojalta, pelottaako kuolema häntä. Hän sanoi sen pelottavan. Yritin lohduttaa häntä ja sanoa, että silloin kaikki kipu ja kärsimys hänellä loppuu. Ja että hän menee taivaaseen odottamaan meitä, isää ja äitiä. Ja että me tulemme sinne ihan kohta.

Kun kerroin hänelle, että meidän tulee häntä kovin ikävä, hän sanoi että hän tietää sen. Ja hän nosti kätensä käsivarrelleni lohduttaakseen minua.

Kuoleva lapseni halusi lohduttaa minua.

10 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. minä itken. olen lapseton 21v opiskelija jonka elämäntilanne ei kosketa millään tavoin, mutta joka perhanan päivä olen päivittänyt sivua josko olisit kirjoittanut. viimeiset 2 viikkoa useasti päivässä.
    en tiedä uskotko samaan, mutta tällaisissa tilanreissa toivoiain kovasti eutanasian olevan itsestäänselvä.

    VastaaPoista
  3. Saattajan osa on raskas ja suru sielussa soi. Aikain mentyä tuskaa ja kaipausta on helpompi kantaa. Suureen suruunne osaa ottaen.

    VastaaPoista
  4. Tuntuu niin pahalta teidän puolestanne ❤️

    VastaaPoista
  5. Sisuksiani vääntää, kun ajattelen, mitä käytte läpi. Tämä on niin väärin. :(

    VastaaPoista
  6. Luulisi, että näin itsekin syöpälapsen äitinä, sitä keksisi jotain järkevää sanottavaa. En kuitenkaan osaa kuin toivottaa voimia ja jaksamista surun keskelle. ❤️❤️

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.

Suositut tekstit