Jos et vielä tunne ketään syöpään sairastunutta, niin älä huoli. Se päivä koittaa vielä. Syöpä lisääntyy koko ajan. Joka kolmas saa syövän tilastojen mukaan.
Älä luule, että omilla toimillasi voit välttää syövän. Vain murto-osa syövistä johtuu elintavoista. Nuoruus ei myöskään ole tae siitä, että ei voisi tulla syöpää. Lapsetkin sairastuvat syöpään, kaiken ikäiset sairastuvat syöpään. Elämässä ei ole terveystakuita, eikä sitä voi hallita.
Kuusenkerkät, pahkat tai viherjuomat eivät paranna syöpää. Ei tahdonvoimakaan. Eivät aina maailman johtavien syöpäklinikoiden hoidotkaan.
Me suomalaiset olemme pieni murto-osa maailman väestöä, meillä on silti maailman parhaat hoidot ja maailman edullisimpaan hintaan. Jossain päin maailmaa valitaan kodin myynnin ja kuoleman välillä ja jos velkavankeus tai rahankeräys ei onnistu, kuolema jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Suomessa on oikeasti tehokas ja hyvä sairaanhoito. Se parantaa onneksi suurimman osan syöpään sairastuneista tai tekee siitä kroonisen sairauden, jonka kanssa voi elää.
Pojan isä on elänyt syövän kanssa vuodesta 2012. Elää edelleen. Pojan syöpälöydöksestä kuolemaan kesti yksi vuosi neljä kuukautta ja seitsemän päivää. Ystäväni on sairastanut omaa syöpäänsä jo useamman vuoden. Naapurin mies muutaman kuukauden. Jokainen syöpätarina on erilainen. Jokainen syöpätragedia on erilainen ja koskee myös ympärillä olevia ihmisiä. Jättää loppuelämän arvet myös niihin terveisiin. Kävi miten kävi.
Jos syöpä on iskenyt lähellesi, ole varma siitä, että siihen ei sisälly mitään suurempaa tarkoitusta. Se ei ole rangaistus tai koulutus. Ei testi tai koenumero. Se on sairaus, joka sattui tulemaan. Se lähtee, jos on lähteäkseen. Jää, jos on jäädäkseen. Hoidot joko tehoavat tai eivät tehoa. Suomessa suurimmalle osalle tehoavat.
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Viides vuosi on kulumassa. Menneisiin päiviin sisältyy myös ihan iloisiakin päiviä. Mutta myös raskaita hetkiä. Mielessäni on usein pyöriny...
-
Pojan isän syöpähoidot lähtivät sitten vauhtiin. Kuuden vuoden tauon jälkeen tässä ollaan jälleen. Muistan, miten huolissaan poika oli isäst...
-
Perheessämme on alkamassa kolmas syöpähoitojen vaihe. Ensimmäinen oli silloin, kun miehellä ensimmäisen kerran todettiin myelooma. Hän kulki...
Samaa olen ajatellut dementoivista sairauksista. Olen muutamaan kertaan törmännyt pikkujumaliin, jotka omilla toimillaan estävät sen puhkeamisen. Surullista. Sen rankempaa on kohdata todellisuus, kun se iskee.
VastaaPoista