Loppuviikkoon kuului pojalla jälleen kipua, pahoinvointia ja huonoa oloa, mutta myös yhden suuren unelman todeksi tulemista.
Huhtikuussa Voicen semifinaalin jälkeen poika oli pettynyt, kun ei päässyt tervehtimään Tonia, Apulannan keulahahmoa. Hotellissa ennen nukahtamistaan mietti sitä, näkiköhän Toni hänet.
Lähdin eri reittejä yrittämään saada järjestettyä pojalle tapaamismahdollisuutta. Ratkaiseva apu löytyi osaston hoitajasta, joka tunsi henkilön Apulannan yhtiöstä. Näiden ihmisten avulla saimme pojalle mahdollisuuden tavata Apulannan. Perjantaina oli se suuri päivä, kun yhtye tuli osastolle. Meille soitettiin aamulla ja kerrottiin yhtyeen olevan tulossa.
Sitten jouduimme lähtemään osastolle ihan pojan huonon olon ja kipujenkin vuoksi. Pahoinvointi ja kipuilu veivät meidät nesteytykseen ja hakemaan apua huonoon oloon. Harmi sinänsä, että yhtyeen vierailun aikanakin kivut olivat ajoittain kovat. Poikaa myös ujostutti kovasti nähdä idolit ihkaelävinä edessään.
Apulannan jäsenet ovat aivan huippuihmisiä. Niin ihania, että sanat loppuvat ja sydän pakahtuu. He esittivät osastolla oleville perheille akustisesti muutamia biisejään. Pojan huoneessakin esittivät pojalle yhden pojan toivoman kappaleen. Lisäksi poika sai nimmarit, Sipen keikoilla käyttämät rumpukapulat ja bändiläisten plektrat.
Kipu saatiin asettumaan ja saimme pojan vielä yöksi kotiin. Seuraavana päivänä jaksoi jo rummuttaa omilla rummuillaan ja Sipen kapuloilla.
Apulanta on aivan huippuporukka! En pysty kuvaamaan sitä suurta kiitollisuutta, jota tunnen heitä kohtaan. Pojan silmät ovat loistaneet niin kovin perjantain jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.