Tänään kehotin syöpään sairastunutta ystävääni pitämään kiinni toivosta, koska hänelle on annettu toivo. Samoin kehotan jokaista, jolla on se pienikin toivo olemassa: pidä kiinni siitä kaikin voimin. Älä vain päästä siitä irti. Toivo voi jäädä unohduksiin kivun ja väsymyksen ja huonon olon alle. Joka ilta nukkumaan mennessä kaiva se esiin, pidä sitä hyvänä ennen nukahtamista ja pyydä sitä kulkemaan kanssasi huomiseen. Niin kauan kuin kanssasi kulkee toivo, sinulla on mahdollisuus saada elämäsi takaisin. Jaksa hoidot toivon kanssa kulkemalla.
Meillä toivo on lähinnä sitä, että toivomme lisää hyviä päiviä. Kaikissa lääkärinlausunnoissa lukee, että hoidoilla pyritään jarruttamaan taudin etenemistä. Meillä ei ole toivoa siitä, että poika paranisi. Jos niin kaikesta huolimatta kävisi, se olisi Ihme. Ihmeen toivominen on toivomista toivon tuolla puolella. Tällä toivon puolella, jossa toivoa ei oikeasti enää ole. Toivon tällä puolella jäljelle jää vain suuri rakkaus. Se rakkaus tuntuu välillä pakahduttavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.