Small Talk - saisinko mieluummin olla hiljaa, kiitos!

Vähemmän tuttujen ihmisten kanssa joutuu välillä tilanteisiin, joista toivoisi pääsevänsä karkuun mahdollisimman nopeasti. Pitäisi ystävällisesti jaksaa puhua niitä näitä, ilmoista ja muista. Kun ei ihan jokaiselle jaksaisi alkaa kertoa, mitä oikeasti kuuluu. Toisaalta välillä on rasittanut sekin, kun joku, joka tilanteen tietää, alkaa puhumaan toivosta ja paranemismahdollisuuksista. En millään jaksaisi alkaa vakuuttelemaan todellisen tilanteen vakavuudesta. Olen noissa tilanteissa yrittänytkin ajatella, että ko. ihminen ei pysty itse käsittelemään kuoleman varjon läsnäoloa ja yrittää siksi sitä kieltää. Voisi kyllä pitää nuo paranemistoiveajattelunsa omana tietonaan. Minua ne eivät lohduta, päinvastoin.

Kampaajalla istuin hiusten leikkauksen ajan. "Onko teillä kesäsuunnitelmia?", kyselee ystävällisesti hän. "Eipä meillä kummempia", sanon ääneen, vaikka ajatuksissani jatkoin lausetta: "Kun on syöpäpotilas kotona, niin eipä sitä sen kummempia pysty suunnittelemaan." Seuraavaksi kysyi, onko kesällä juhlia tulossa. Vastasin, että eipä ole tiedossa. Ja jälleen jatkoin ajatuksissani: "ellei sitten pojan hautajaiset tule jo kesällä."  Kyseli lapsista, montako ja mitä sorttia. Kerroin, että kaksi poikaa, joista toinen vielä kotona. Ja ajatuksissani jatkoin jälleen lausetta :"eikä koskaan tule omillaan asumaankaan, kuolemaansa asti kotona." Sitten sain vaihdettua kampaajan juttelun euroviisuihin.

Huh, miten tukalaa, varsinkin kun itku vaanii noissa tilanteissa silmien takana.

Poika oli ultrassa ja saatiin jälleen pillerit kotiin. Ultrassa ei suurempia muutoksia edelliseen ollut havaittavissa, joten vielä viimeinen satsi aikaisemmin käytettyjä pillereitä lähtee menemään maanantaina. Se onkin sitten 17. sytokuuri. Annos on hieman kevennetty, koska edellisen vastaavan jälkeen veriarvot oli nollissa, jouduttiin tankkaamaan sekä tromboja että punasoluja ja kasvutekijääkin pistettiin.  Kesäkuun alussa magneettikuvalla nähdään tarkemmin, vieläkö taudin eteneminen on vähäistä vai onko jossain havaittavissa jo suurempia muutoksia. Hoito magneettikuvan jälkeen on täysin auki. Tämä hoitovaihe päättyy tähän 17. kuuriin. Onneksi vastetta on saatu ja kasvainten kasvu on ollut hyvin vähäistä.

Hienosta säästä on nautittu ja viety poikaa ulos päivittäin. Tänään olisi tarkoitus käydä soutelemassa kotirannassa. Ehkä pyörätuoliretkikin, ainakin lyhyt sellainen.