Äitienpäivä, joka tulee sittenkin

Vuosi sitten äitienpäivänä emme vielä tienneet pojan sairautta. Istuimme porukalla pöydän ääressä ja olin todella onnellinen uudesta elämästämme uudessa kaupungissa. Pojalle oli varattuna seuraavaksi päiväksi lääkärille aika, koska oli ollut jonkin aikaa outoja oireita: ruokahaluttomuutta ja väsymystä. Poika alkoi jättää ruokaa osittain syömättä, kun aikaisemmin piti toppuutella santsiannoksia. En osannut ajatella, millainen mörkö nurkan takana odotti. Isänsä haki pojan koulusta puolilta päivin ja suuntasi lääkäriin. Soitti sitten minulle töihin, että komennettiin suoraan sairaalaan. Sillä tiellä olemme kuluneen vuoden sitten olleet.

Viime kesänä olin melko toivoton ja kuvittelin pojan kuolevan vuoden sisään. Sinnittelijä on kuitenkin yhä täällä.

Pojan kunto on keuhkokuumeen jälkeen ollut melko kehno. Lyhyt matka rantaan veneelle vaatii useamman lepotauon kivellä istuen. Jäätelöt ja leivonnaiset jäävät lautaselle. Fantomalt-ravinnetta on piilotettu veteen ja mehuun. Morfiinia menee nykyään melko säännöllisesti. Päiväunet kuuluvat normaaliin päivärutiiniin, vaikka yöunetkin lähenevät 12 tuntia. Poika on tosi väsynyt.

Huomenna saamme vielä viettää äitienpäivää pojan kanssa. Alan pikkuhiljaa löytää takaisin menettämäni kiitollisuuden elämälle. Osaan olla kiitollinen siitä, että saamme olla vielä yhdessä.

Lapsuudenystäväni kävi miehensä kanssa kyläilemässä. Hän työskentelee hoitoalalla ja on opiskellut myös saattohoitoa. Hän kertoi, että työssään hän on huomannut, että sairaalta monta kertaa viedään hyvä kuolema pois kieltämällä tilanne. Omaiset eivät kykene näkemään tai myöntämään tilannetta, jossa läheinen on kuolemassa. On helpompi kieltää kuolema kuin kohdata se.

Puhuimme myös siitä, kumpi tapa menettää läheinen on helpompi: äkkilähtö vai tämä meidän tilanteemme, jossa on aikaa sopeutua. Molemmissa on puolensa. Äkkilähdössä voi ajatella, että läheisen ei tarvinnut kärsiä, itselle se taas voi olla shokeeraava tilanne. Tällaisessa meidän tilanteessa taas voi totutella menetykseen, mutta joutuu sivusta katsomaan, miten läheisen voimat vähenevät ja kipu ja kärsimys tulevat osaksi päiviä. Silti on onnellinen niistä päivistä, joita vielä saa olla yhdessä.

Tämä huominen äitienpäivä on minulle hyvin tärkeä päivä. Minulla on vielä tämä poika viettämässä sitä kanssani. Seuraavana vuonna todennäköisesti ei enää ole.