Lääkäri soitti magneettitulokset. Lyhyesti sanottuna suuressa kaavassa tauti on edelleen muuttumaton, mutta joissakin aikaisemmin heikosti näkyneissä imusolmukkeissa oli nyt selkeämmin nähtävissä tautia. Eli tällä samalla alkuvuoden lääkkeellä jatketaan kuuri 16 loppuun ja myös kuuri 17. Sen jälkeen seuraava magneettikuva. Eli joskus kesäkuussa. Näiden kahden kuurin välissä ultraääni, jolla ei kuulemma ole suurempaa merkitystä muuten kuin että sillä voidaan nähdä jos tauti kovasti yhtäkkiä lähtee rehottamaan.
Poika on kovin väsynyt ja hengästyy helposti. Eilisen katedrin hoidon yhteydessä tuumasi, että suihkussa seisominen kävi voimille. Ja puhalteli hetken sen jälkeen. Heikossa kunnossa on mies.
Kotisairaala tulee huomenna ottamaan verikokeet ja jos viesti on kulkenut perille, tuo tullessaan myös pitkäkestoisen hyvinvointilääkkeen. Poika aikoo huomenna pistäytyä myös koululla kemian tunnilla, jotta saa tarvittavat tunnit päästötodistukseensa. Täytyy varustautua sinne oksupussein. Isä kuljettaa ja taluttaa. Henki tahtoo pojalla olla vahvempi kuin keho. Verenperintöä taitaa olla sekin.
Isä oli hakenut apteekista Fantomalt-jauhetta. Sillä saa terävöitettyä vettä ja juomia energialla. On ollut viime aikoina niin huono tuo ravintopuoli.
Alamäessä siis ollaan, mutta vielä jarrut pitävät hyvin. Alkutilanteeseen verrattuna saavutettu hoitovaste on vielä tallella, ts. kasvaimet ovat lähtötilanteeseen verrattuna yhä pienentyneinä. Niitä vain on niin paljon. Koko vatsan alueella, maksa ja perna niiden peittämänä.
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Tämäkin päivä on päässyt iltaan ja vaihtuu kohta yöksi. Päivä numero kolme tätä uutta ajanlaskua, ilman poikaa. Pojan isän kanssa olemme h...
-
Jos et vielä tunne ketään syöpään sairastunutta, niin älä huoli. Se päivä koittaa vielä. Syöpä lisääntyy koko ajan. Joka kolmas saa syövän t...
-
Elämämme sairauden varjoissa jatkuu. Pojan isällä on nyt neljä hyvin mennyttä sytostaattijaksoa takanaan ja viikon kuluttua hän menee kantas...
<3
VastaaPoista