Eilen iloitsin uudesta sujuvasta arjesta. Tänään kivut oikeassa kylkikaaressa veivät pojan osastolle.
Näin isän katseesta hänen ajattelevan samaa: Nytkö se loppulaskenta alkoi?
Päivällä käytiin polilla. Saatiin uudet sytokuurit. Röntgenillä kuvattiin, kun poika jo silloin valitti kylkeään. Ei näkynyt selkeää syytä kipuun.
Kotona kipu iltaa kohti lisääntyi. Panadol ei auttanut.
Poika oli tuskainen. Itkettikin vähän. Soitin osastolle ja sinnehän me päädyimme. Lääkäri tutki ja aamulla ultrataan. Morfiinista puhuttiin.
Kymmenen päivän sytokuurit aloitetaan silti.
Taitaa olla jälleen uneton ja kyyneleinen yö edessä äidillä. Itselle ottaisin lapsen kivun jos voisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.