Tämä viikko on jälleen se viikko, kun hoitojen jälkeinen vointi alkaa olla hyvä. Ruoka ja juoma maistuu (valikoivasti) ja pysyy sisällä. Poika jaksaa touhuta omia touhujaan. On nyt kaksi päivää putkeen tehnyt omia videoita tietsikalla omassa huoneessaan. Pitkästä aikaa soitteli pianollakin tänään. Ja lähti kertapyynnöllä, ilman pitkiä suostutteluja ulos pienelle kävelylenkille.
Posti toi seuraavan magneettikuvien ajan: 4.12. klo 12.30.
Lapsenlapsi on ollut koko päivän hoidossa ja olemme saaneet hänen myötään iloisia hetkiä tähän päivään. Setäkin on ollut innoissaan puuhaamassa pikkuisen kanssa. Nyt kun jaksaa puuhata.
Näillä mennään kohti ensi viikon hoitojaksoa.
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Tänään vietetään kuolleiden lasten muistopäivää. Mekin vietämme sitä osanottokukkien äärellä. Poika pääsi pois eilen aamulla klo 03:15. Ol...
-
Jos et vielä tunne ketään syöpään sairastunutta, niin älä huoli. Se päivä koittaa vielä. Syöpä lisääntyy koko ajan. Joka kolmas saa syövän t...
-
15.5.2017 tulimme TAYSin asiakkaaksi. Jo seuraavana päivänä poika siirrettiin LO6:lle. Tutkimukset lähtivät nopeasti vauhtiin, oudot patit v...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.