Niin lähti poikani jälleen saamaan itseensä sytostaatteja, vaikka tietääkin jo etukäteen, että niistä tulee hänelle todella huono olo. Minä jännitän sitä, miten kauan kasvaimia sisältävä rasittunut maksa kestää näitä myrkkyjä.
Syöpää sairastavien lasten osastolla kulminoituu ääretön urheus. Välillä seinän takaa kuuluu itkua, kun hoitotoimenpiteet pelottavat tai sattuvat. Useimmiten tukattomat laihat hahmot kulkevat tippalaitteittensa kanssa leikkihuoneeseen ja kaikesta väsymyksestä ja huonosta olosta huolimatta jaksavat leikkiä.
Vanhemmat kulkevat keittiöstä huoneisiin lautasten kanssa ja hetken kuluttua tuovat syömättä jääneet ruuat roskiin. Hoitojen aikana ei ainakaan poikani pysty syömään oikeastaan mitään. Vauvasoseet maistuvat parhaiten viisitoistavuotiaallemme.
Eilisen hyvän hoitotuloksen myötä olen jo alkanut toivoa, että poika ehtii täyttää kuusitoista vuotta vuodenvaihteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.