Tänään kotiuduimme sairaalasta pahoinvoivan pojan kanssa.
Pyysin hänelle kaikki mahdolliset pahoinvoinninestolääkkeet, jotta jotenkuten pärjäisimme. Hyvät rohdot antoivatkin, koska poika heti kotiin päästyä halusi pizzaa ja myös söi sitä hyvällä ruokahalulla.
Tätä kirjoittaessani nukkuu makeasti yöunta isänsä vieressä, johon halusi mennä nukkumaan. Äiti joutui väistymään. Ilolla toki väistyikin, kun saatiin lapsi kotiin.
Kohtapuoleen taitaa äitikin kaatua sänkyyn, koskapa takana on melko raskas viikko. Aamuisin lähtö kotoa töihin 6.30 ja paluu iltaisin sairaalasta kotiin n klo 21.00 ja kun yhtälöön lisää muutaman huonosti nukutun yön, on tässä tällä kertaa melko väsynyt äiti. Onnellinen silti siitä, että viime viikko toi ne hyvät uutiset, että hoidot olivat kasvaimia pienentäneet ja jälleen on yksi hoitojakso saatu tiputettua pojan sisään.
Hyvää yötä, maailma.
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Pojan isän kantasolusiirto meni hyvin. Hän kotiintui sairaalasta nopeammin kuin uskalsimme toivoa. Hän oli myös vähemmän pahoinvoiva, uudet ...
-
Elämämme on jatkunut ja hakeutunut uusiin uomiin. Muutama muutto on tehty, nykyisessä paikassa on asuttu reilu puolitoista vuotta. Enää sein...
-
Meillä oli mukavia päiviä. Poika jaksoi soitella rumpuja ja tehdä omia videoitaan. Kävimme uimarannalla kahlailemassa ja kiikkumassa. Kävimm...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.