Tänään poika oli magneettikuvissa ja ultrassa ja kasvainten todettiin pienentyneen. Hoidot siis vielä tehoavat. Huomenna jälleen alkavat hoidot, joita jatkuu tämä viikko. Ensi viikko todennäköisesti tankkauksia, sairaalan ja kodin välillä kulkemista ja kolmannella viikolla alkaa olla vointi ok.
Elämä kulkee näiden hoitojen tahdissa.
Vaikka tiedänkin väistämättömän olevan tulossa, niin jotenkin paino tuntuu hartioilla pienemmältä. Vielä saimme jatkoaikaa. Vielä pystyn pojan poskea silittämään. Ehkä pääsemme jouluun asti....
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Sieltähän se sitten tuli: käännekohta. Käänne huonompaan. Meni pari päivää tätä nieleskellessä. Suomi 100 -päivänä on nyt pakko myöntää, ett...
-
Lääkäri soitti magneettitulokset. Lyhyesti sanottuna suuressa kaavassa tauti on edelleen muuttumaton, mutta joissakin aikaisemmin heikosti n...
-
Uusi ajanlaskumme kulkee päivää numero 16. Eilen oli pojan siunaus- ja muistotilaisuus. Tänään kävimme kuuntelemassa kirkossa pojan nimen va...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.