Tänään poika oli magneettikuvissa ja ultrassa ja kasvainten todettiin pienentyneen. Hoidot siis vielä tehoavat. Huomenna jälleen alkavat hoidot, joita jatkuu tämä viikko. Ensi viikko todennäköisesti tankkauksia, sairaalan ja kodin välillä kulkemista ja kolmannella viikolla alkaa olla vointi ok.
Elämä kulkee näiden hoitojen tahdissa.
Vaikka tiedänkin väistämättömän olevan tulossa, niin jotenkin paino tuntuu hartioilla pienemmältä. Vielä saimme jatkoaikaa. Vielä pystyn pojan poskea silittämään. Ehkä pääsemme jouluun asti....
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Perheessämme on alkamassa kolmas syöpähoitojen vaihe. Ensimmäinen oli silloin, kun miehellä ensimmäisen kerran todettiin myelooma. Hän kulki...
-
Tämäkin päivä on päässyt iltaan ja vaihtuu kohta yöksi. Päivä numero kolme tätä uutta ajanlaskua, ilman poikaa. Pojan isän kanssa olemme h...
-
Panivat syntymässä kiven sydämeen, ettei sydän olisi liian kevyt, lähtisi lentoon Panivat leipoessa kiven leipään ettei totuus syödessä ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.