Joskus elämä yllättää katkerasti.
juuri kun on saanut kokea onnellisesti
onnístumista tai muuten tuntuu, että
kylläpä elämä mukavasti hymyilee
niin että oikein lämmittää!
Niin silloin,
voi tapahtua sellaisia asioita,
joita ei ikinä olisi osannut odottaa.
Se voi pysähdyttää ja järkyttää niin että
verikin tuntuu pysähtyvän kiertämästä
ja maa katoavan jalkojen alta.
Sitä se on elämän kulku,
aurinkotieltä kivisille poluille, edestakaisin.
Mutta ei koskaan mitään niin suurta surua,
ei koskaan mitään niin pahaa ei koskaan
niin isoa virhettä, että se jäisi
Luojalta huomaamatta, siihen lohtua ja apua
antamatta.
Ole siis turvallisella mielellä.
kaikki on nähty, kaikki on kuultu.
Marleena Ansio
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Olemme majoittuneet yhteen sairaalahuoneeseen. Toinen meistä vanhemmista on koko ajan pojan seurana, yötä päivää. Käytännössä olemme odotta...
-
Sieltähän se sitten tuli: käännekohta. Käänne huonompaan. Meni pari päivää tätä nieleskellessä. Suomi 100 -päivänä on nyt pakko myöntää, ett...
-
Tänään tulee kuluneeksi 16 vuotta siitä, kun poika syntyi. Silloin Suomessa oli vielä käytössä markat. Silloin oli myös paukkupakkaset. Ei...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.