Joskus elämä yllättää katkerasti.
juuri kun on saanut kokea onnellisesti
onnístumista tai muuten tuntuu, että
kylläpä elämä mukavasti hymyilee
niin että oikein lämmittää!
Niin silloin,
voi tapahtua sellaisia asioita,
joita ei ikinä olisi osannut odottaa.
Se voi pysähdyttää ja järkyttää niin että
verikin tuntuu pysähtyvän kiertämästä
ja maa katoavan jalkojen alta.
Sitä se on elämän kulku,
aurinkotieltä kivisille poluille, edestakaisin.
Mutta ei koskaan mitään niin suurta surua,
ei koskaan mitään niin pahaa ei koskaan
niin isoa virhettä, että se jäisi
Luojalta huomaamatta, siihen lohtua ja apua
antamatta.
Ole siis turvallisella mielellä.
kaikki on nähty, kaikki on kuultu.
Marleena Ansio
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Uusi ajanlaskumme kulkee päivää numero 16. Eilen oli pojan siunaus- ja muistotilaisuus. Tänään kävimme kuuntelemassa kirkossa pojan nimen va...
-
Perheessämme on alkamassa kolmas syöpähoitojen vaihe. Ensimmäinen oli silloin, kun miehellä ensimmäisen kerran todettiin myelooma. Hän kulki...
-
Lääkäri soitti magneettitulokset. Lyhyesti sanottuna suuressa kaavassa tauti on edelleen muuttumaton, mutta joissakin aikaisemmin heikosti n...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.