Haaveista pitää olla valmis luopumaan

Kun jätimme vuodenpäivät sitten taakse entisen kotikaupungin, olimme koko perhe kovin toiveikkaita uuden kotikaupungin suhteen. Eikä syyttä. Vanha kotikaupunkimme Seinäjoki suhtautui kehitysvammaisen poikamme tarvitsemiin tukitoimiin todella vastahakoisesti. Lähes jokainen asia piti valitusteitse hakea. Lähdimme uuteen kotikaupunkiin Tampereelle sillä mielellä, että huonommin eivät asiat ainakaan enää voi järjestyä. Olimme lähes ihmeissämme, kun saimme juuri omannäköisiä pieniä tukiasioita, täysin ilman valitusrumbaa. Haaveilimme siitä, miten pojalla tässä kaupungissa olisi oikeasti mahdollisuus saada tulevaisuus ja elää ihmisarvoista elämää.

Sitten tuli diagnoosi. Ja lääkärien lausumat siitä, että tästä sairaudesta poika ei tule paranemaan. Tulevaisuus jää hyvin lyhyeksi. Haaveista on siltä osin luovuttava. Joskus olen sanonut sitä, että voi kun eläisin päivän pidempään kuin poika, että voisin pitää huolta hänestä loppuun asti. Tämä toiveeni on nyt toteutumassa. Poika on lähdössä ennen minua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.

Suositut tekstit