Infektioeristys - siunaus vai kirous?


Sekä sairaalassa että kotona ollaan koko ajan pöpöpelkoisia. Emme saa mennä minnekään, missä on paljon ihmisiä. Pojalla jäi veljensä hääjuhlakin juhlimatta, infektioeristyksen vuoksi.

Kiellettyjen lista on pitkä: kahvila, ravintola, kauppa, bussi, elokuvateatteri, puuhapuisto, museo, koulu jne. Jäljelle jää: koti ja ulkoilu sairaalan lisäksi. Näissä ympyröissä sitten yritetään keksiä puuhaa. Pääasiassa hommailut jäävät ruutuhommiksi. Telkkarista elokuvia ja sarjoja, pelikonsolilla pelejä ja tabletilla näitä molempia. Puhelimella poika soittelee välillä näköpuheluita. Läksyjä tehdään arkipäivisin, yritetään joka päivä käydä vähän ulkoilemassa. Ulkoiluun saimme käyttöömme myös pyörätuolin, joka laajensi lenkkejä, koska poika ei jaksa kävellä kuin ihan lyhyitä matkoja.

Itsekin bussissa yrittää istua penkkiin, jossa ei ole ketään takana aivastelemassa. Kädet pestään aina kotiin tullessa ja joka välissä muutenkin. Syön monivitamiineja, jos vaikka niistä olisi apua, ettei kulkutaudit iske. Influenssarokotteet haetaan heti, kun on mahdollista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.

Suositut tekstit