Tänään oli päivä, jolloin olisin halunnut vain piiloutua peiton alle ja nyyhkiä siellä itsekseni elämäni kurjuutta. Että juuri minulta yhden lajin syöpä on viemässä lapsen ja toisen lajin syöpä miehen...
Hetken siellä makasinkin ja tuijotin kuivin silmin seinään. Sitten pakotin itseni ylös. Tajusin, että kysymys ei ole minusta ja surustani vaan näistä läheisistäni, heidän elämästään. Vielä he ovat seurassani ja vaikka minä haluankin vain nukkua ja herätä pois tästä painajaisesta, minun on osattava löytää näistä yhteisistä hetkistä niiden arvo. En saa hukata niitä.
Suositut tekstit
-
Uusi ajanlaskumme kulkee päivää numero 16. Eilen oli pojan siunaus- ja muistotilaisuus. Tänään kävimme kuuntelemassa kirkossa pojan nimen va... -
Sieltähän se sitten tuli: käännekohta. Käänne huonompaan. Meni pari päivää tätä nieleskellessä. Suomi 100 -päivänä on nyt pakko myöntää, ett... -
Soittelin osastolle tänään, kun pojalla on ollut närästystä eikä jaksa syödä annoksiaan loppuun. Hyvin samanlaisia juttuja, joiden johdosta ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.