Tänään oli päivä, jolloin olisin halunnut vain piiloutua peiton alle ja nyyhkiä siellä itsekseni elämäni kurjuutta. Että juuri minulta yhden lajin syöpä on viemässä lapsen ja toisen lajin syöpä miehen...
Hetken siellä makasinkin ja tuijotin kuivin silmin seinään. Sitten pakotin itseni ylös. Tajusin, että kysymys ei ole minusta ja surustani vaan näistä läheisistäni, heidän elämästään. Vielä he ovat seurassani ja vaikka minä haluankin vain nukkua ja herätä pois tästä painajaisesta, minun on osattava löytää näistä yhteisistä hetkistä niiden arvo. En saa hukata niitä.
Suositut tekstit
-
Viides vuosi on kulumassa. Menneisiin päiviin sisältyy myös ihan iloisiakin päiviä. Mutta myös raskaita hetkiä. Mielessäni on usein pyöriny... -
Tänään kaksi lapsuus- ja nuoruusystävääni soitteli kysellen, mitä kuuluu. Tällaisessa tilanteessa, jossa omat voimat ovat välillä kortilla, ...
-
Tähän mennessä on tullut kirjoitettua lähinnä vain niitä surun ja kuoleman ajatuksia, joita pojan sairastuminen on herättänyt. Tänään haluan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.