Olen haudannut äitini kymmeniä vuosia sitten nuorena tyttönä. Olen menettänyt isäni katkeruudelle ja dementialle. Olen käynyt läpi avioeron. Olen synnyttänyt kehitysvammaisen lapsen. Olen elänyt mieheni sairastumisen, syöpädiagnoosin, hoitojakson ja remission. Kaikista näistä asioista suru on jättänyt jälkensä sydämeeni.
Viimeisimmän ja rajuimman surun saapumishetken kykenen kertomaan päivämäärän ja kellonajan tarkkuudella. Se oli 15.5.2017 klo 19.15 kun poikani maksasta ja vatsasta löytyi pesäkkeitä, kuten ultraava lääkäri niitä kutsui. Sillä hetkellä tajusin, että elämäni ei enää koskaan tule olemaan ennallaan. Jouduin astumaan sellaiselle tielle, jolta ei ole paluuta samana ihmisenä. Tämä painajainen ei pääty heräämiseen.
Meillä on vielä yhteisiä päiviä jäljellä. Haluan tallentaa niitä tähän blogiin.
Suositut tekstit
-
Sieltähän se sitten tuli: käännekohta. Käänne huonompaan. Meni pari päivää tätä nieleskellessä. Suomi 100 -päivänä on nyt pakko myöntää, ett... -
Lääkäri soitti magneettitulokset. Lyhyesti sanottuna suuressa kaavassa tauti on edelleen muuttumaton, mutta joissakin aikaisemmin heikosti n...
-
Uusi ajanlaskumme kulkee päivää numero 16. Eilen oli pojan siunaus- ja muistotilaisuus. Tänään kävimme kuuntelemassa kirkossa pojan nimen va...
Toivon sinulle vahvuutta ja rakkautta jokaiseen päivään ja niiden haasteisiin. Elämä arpoo meille kummallisia kohtaloita, joita ei voi järjellä selittää. Sinun kohdallesi on sattunut todella monta surullista tarinaa.
VastaaPoistaArvostan sitä, että pystyt jakamaan ne täällä meille. Meidän on syytä tietää. Elämä ei aina ole oikeudenmukaista.