Veriarvojen seurantaa ja sytostaatteja

Pojan isän syöpähoidot lähtivät sitten vauhtiin. Kuuden vuoden tauon jälkeen tässä ollaan jälleen. Muistan, miten huolissaan poika oli isästä ja kysyi, kuoleeko isä nyt. Vastasin silloin rehellisesti, että jokainen meistä kuolee joskus, mutta isää hoidetaan hyvin ja me toivomme, että hän paranee. Ja isä paranikin muutamaksi vuodeksi autologisen kantasolusiirron jälkeen.

Sitten poika itse sairastui täysin toisenlaiseen syöpään. Kun isän sairauden todennäköisyys on yksi sadastatuhannesta, niin pojalla se oli lähempänä yhtä viidestäsadastamiljoonasta.

Pojan isä on käynyt nyt kolme kertaa saamassa pistoshoidon ja on popsinut päivittäin toista sytostaattia pillerinä. Lisäksi menee verenohennuspistokset päivittäin (pilleri-syto lisää veritulpan riskiä), virusestolääkettä (vyöruusu/herpes) ja antibioottinen lääke (tietyn tyyppisen keuhkokuumeen estolääke) ja pistospäivinä ja sitä seuraavina päivinä kourallinen kortisonia. Pahoinvointia tms ei ole ollut, pahin sivuvaikutus toistaiseksi on ollut kortisonin aiheuttama unettomuus. Verikokeissa maksa-arvot ovat pompanneet ylöspäin. Ensi viikolla nähdään, onko nousu pysähtynyt vai pitääkö lääkitystä alkaa jotenkin muuttamaan niiden vuoksi.

Lääkärin mukaan 2013 tehdyllä kantasolusiirrolla saatu vaste oli keskimääräistä parempi ja pidempi. Myeloomasta voi täysin parantua vain silloin, jos kantasoluhoito tehdään luovuttajan kantasoluilla. Se ei voi tulla pojan isälle kysymykseen iän vuoksi. Me siis tiesimme koko ajan, että sairaus on keräämässä voimaa tullakseen esiin jälleen jonakin päivänä. Se aika on nyt. Jos voisi jotain hyvää tästä löytää, niin se on se, että eivät sentään yhtäaikaa sairastaneet. En tiedä, miten siitä olisin selvinnyt.

Eräs vanhempi rouva minulle huokaili, että mikähän tarkoitus tällä kaikella oikein on. Voin sanoa tässä ja nyt ihan jokaiselle, että ei mitään tarkoitusta. Jos tarkoituksella haetaan sitä, että miksi minua näin elämä kohtelee pahasti, niin silloin unohdetaan sen, miten pahasti se kohtelikaan poikaani ja kohtelee nyt pojan isää. Ei siinä mitään tarkoitusta tai koulutusta saati rankaisua ole taustalla. Näin nyt vain sattui käymään ja tämä on meidän elämäämme. Shit happens.

Kesällä kun nypin kuolleita kukkia pois petunioistani, välillä vahingossa katkesi ihan nupullaankin olevia kukkia. Silloin mietin, että jospa me ihmiset olemmekin suuren puutarhurin kukkia ja kuolleita ja epäkelpoja pois nyppiessä välillä vahingossa lähtee pois nuppuja ja täydessä kukassakin olevia.