Pojan sänky, lelut ja kirjat, kaikki on yhä paikoillaan kuin odottamassa pojan paluuta. En tiedä milloin tulee se hetki, että otamme huoneen muuhun käyttöön. Vielä ei ole se hetki. Joka kerta huoneeseen katsoessa tulee ikävä mieleen. Kun tajuaa, että poika ei sinne koskaan palaa.
Töissä on ollut rankka vaihe. Olen tehnyt ylitöitä jo monta viikkoa, 10-12 tunnin työpäiviä. En tiedä, miten kauan jaksan. Välillä tuntuu voimat olevan ihan lopussa. Haluaisin niin mielelläni olla enemmän kotona ajatuksieni ja pojan isän kanssa ja ennenkaikkea haluaisin nukkua paremmin. Piristystä elämään tuo kuitenkin lapsenlapsen viikonloppuvierailut. Ja tallella on yhä terrierimäinen sitkeys, jolla pitää kiinni oman elämän reunuksesta. Poika tuskin olisi halunnut, että suren itseni hautaan.
Muistan usein sen rakastavan katseen, joka hänellä oli viimeisen puolen vuoden aikana. Hänen silmissään oli välillä niin paljon rakkautta, että se kouristi rintaa. Olen myös paljon katunut niitä arjen tilanteita, joissa pojan elämän varrella tuli vaadittua häneltä enemmän kuin mihin hän kykeni. Tai toruttua häntä. Kyllä hän silti varmasti tiesi sen, miten paljon häntä rakastin ja yhä rakastan.
Tänään on 120. päivä ilman poikaa. Enkä vielä yhtäkään näistä päivistä ole selvinnyt ilman kyyneleitä.
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Viides vuosi on kulumassa. Menneisiin päiviin sisältyy myös ihan iloisiakin päiviä. Mutta myös raskaita hetkiä. Mielessäni on usein pyöriny...
-
Pojan isän syöpähoidot lähtivät sitten vauhtiin. Kuuden vuoden tauon jälkeen tässä ollaan jälleen. Muistan, miten huolissaan poika oli isäst...
-
Perheessämme on alkamassa kolmas syöpähoitojen vaihe. Ensimmäinen oli silloin, kun miehellä ensimmäisen kerran todettiin myelooma. Hän kulki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.