Jäin miettimään sitä, miten tavallaan elämä on kuin ympyrä: miten kuollessa päädytään siihen alkupisteeseen, jossa elämä syntymässä alkoi. Elämän pituuden perusteella ympyrät ovat erikokoisia, kukin kuitenkin itsessään täydellinen, ilman vajavaisuutta.
Jokaisen ympyrän sisään mahtuu kaikki ihmisyys, rakkaus ja kokemukset. Rakkaus ja ihmisyys on kaikilla lähtökohtaisesti yhtä suuri, vain kokemukset vaikuttavat ympyrän kokoon.
En tiedä miksi, mutta tämä ajatus on jotenkin lohdullinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.