Selviytymistä

Sudenkorento elää lentämällä yhden päivän.
Lumihiutale saattaa sulaa ennenkuin se putoaa maahan.
Kaikella on alkunsa ja loppunsa.
Talvi väistyy kevään tieltä.
Kevät muuttuu aikanaan kesäksi.
Mikään ei muutu ja silti jokaisena päivänä kaikki muuttuu.
Päivät seuraavaat toisiaan.
Kuitenkin jollekin tämä päivä on se viimeinen.
Selviytyminen on sitä, että näkee auringon ja sinisen taivaan.
Antaa verhojen olla auki ulkomaailmaan.
Antaa itkun tulla ja mennä.
Selviytyminen on sitä, että vie pikkulinnuille auringonkukansiemeniä.
Että hengittää aamusta iltaan ja illasta aamuun.
Että pitää sydämensä auki surulle.
Antaa ilollekin sijansa.

Kauan keräsin voimia siihen, että uskalsin lopultakin viime viikonloppuna katsella pojan tekemiä videoita. Miten sokea sitä onkaan ollut, kun on päivittäin läheltä katsonut poikaa. Videoista näki selvästi, miten kunto oli huonontunut viime keväästä kesään. Helmikuussa vielä poika höpötti sujuvasti, vaikka välillä selkeästi oli oksettava olo. Jaksoi kuitenkin seisoakin paljon. Kesän videoissa puhe oli kipulääkkeiden vuoksi jo melko puuroista ja sanat olivat joissain kohdin vaikeita saada sanottua. Ja hänen piti istua ja kerätä voimia aina välillä. Myös rummutusvideoissa näki, miten sujuvaa rummuttaminen oli alkuvuodesta ja miten tahdissa pysyminen alkoi olla vaikeampaa kesällä. Sinnikkäästi vielä syyskuun alkupäivinäkin poika rummutteli. Kunnes sitten tuli se viimeinen sairaalakeikka. Jolta rumpali ei enää kotiin palannut.

Tänään on 113. päivä ilman poikaa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.

Suositut tekstit