Kun yksi on joukosta poissa

Päätimme pojan isän kanssa lähteä marraskuun pimeydestä viikoksi valoon ja aurinkoon. Ja täällä sitä ollaan, aurinkorannalla.

Vaikka miten yritämme toistaa toisillemme poikaa jäljitellen, että tämä se on elämää, ei iloa löydy samalla tavalla kuin ennen.

Poika loistaa kaikkialla poissaolollaan. Aamiaispöydässä, rannalla, kaduilla ja kaupoissa. Puistoissa poika tulee mieleen lasten leikkipaikoista. Ruokapaikoissa ranskiksista ja cokiksesta. Innokkaista lapsista vanhempiensa kanssa. Soitinkaupasta. Niin moni asia huutaa silmille ja sydämelle sitä, että poika ei ole kanssamme. Innokas reissuun lähtijämme puuttuu pienestä joukostamme.

Aallokon tuoksu, pauhu ja kauneus muistuttavat siitä, että poika ei ole kokemassa niitä kanssamme.

Surumme on läsnä, eikä päästä otteestaan.

Paikallisessa kirkossa sytytimme kynttilät pojalle.