Hyvän tekemisestä

Elämäni varrella olen aina silloin tällöin laittanut roposiani toisten auttamiseen. Hope ry, Pelastakaa Lapset ry, World Visionin/Fidan kummilapsitoiminta ym. Jo edesmennyt äitini opetti, että minkä hyvästä sydämestään antaa, se siunaantuu moninkertaisesti takaisin. Ja täytyy sanoa, että jos köyhtynyt joskus olenkin, niin en koskaan sen vuoksi, että olen omastani antanut muille.

Nyt me itse olemme hyvän tekemisen kohteena. Hyväntekeväisyysjärjestö Project Liv mahdollistaa meille ehkä perheen viimeisen yhteisen lomareissun Pohjois-Suomeen maaliskuussa. Täytyy sanoa, että silmäni kyyneltyivät äärettömästä kiitollisuudesta ja jos oikein näin, niin pojan isänkin leuka värisi liikutuksesta, kun saimme tämän uutisen.

Nyt vain toivotaan peukkuvarpaatkin pystyssä, että pysytään kaikki siinä kunnossa, että reissu onnistuu suunnitelmien mukaan. Isällä löydettiin viime viikolla influenssa-b. Poika ja minä popsitaan nyt Tamifluta ja ainakin vielä olemme olleet oireettomia sen suhteen. Toivottavasti pysytäänkin.

Tarkoitus on matkustaa yöt makuuvaunussa junassa, se rasittaa potilasta vähiten ja ei kuitenkaan ole muiden ihmisten seassa matkan aikana. Auto kulkisi junassa mukana.

Toinen taho, joka avustaa perheitä tällaisissa tilanteissa on Brother Christmas. Näillä molemmilla on mm. Facebookissa sivustot.

Hyviä ihmisiä on vielä olemassa, vaikka välillä uutisoinnissa pahat voittavat. Siellä kaikessa hiljaisuudessa taustalla hyvät ihmiset jatkavat hyvien tekojensa tekemistä. Pyyteettömästi ja hyvästä sydämestä.

Kiitos, kiitos, kiitos teille, jotka teitte tämän mahdolliseksi.