Syöpää sairastaville lapsille asennetaan yleensä kiinteä keskuslaskimokatedri, jonka kautta lääkkeet annetaan suoraan suoneen ja toisaalta jonka kautta verikokeet otetaan. Katedri on kiinteästi ihon läpi nukutuksessa asennettu. Sitä ei parane nyppiä irti.
Se oli alussa kiinni tikeillä, joita sitten otettiin ihon parannuttua irti. Sen ympäristö täytyy pitää superpuhtaana. Niinpä kahden- kolmen päivän välein laastarit irroitetaan, poika suihkutellaan ja sen jälkeen steriileillä spriillä kostutetuilla pyyhkeillä pyyhitään katedrin juuren ympäristö. Sen jälkeen letkut teipataan ja katedrin juuri peitetään steriilillä laastarilla. Letkujen päässä on muovilukot, jotka peitetään yleensä pienellä haavapyyhkeellä ja päälle laitetaan tarrateippiä. Niin letkujen päät ovat pehmeämmät ihoa vasten. Nuo letkut kun roikkuvat rinnalla.
Letkun turvakiemuroita on monenlaisia, meidän kehittelemä kiemura poikkeaa siitä, millainen meidät opetettiin sairaalassa tekemään. Turvakiemuran tarkoitus on se, että mikäli letkun pää jää kiinni johonkin, ensin oikenee turvakiemura ja vasta sen jälkeen kohdistuu kiskominen katedrin juureen. Sillä pyritään siis pitämään katedri turvallisesti paikoillaan.
Teippien pysyminen kiinni on meillä ongelma. Myös vatsan päällä liikkuvat pampulat vaivasivat poikaa. Tähän saimme apua tilaamalla Lahdesta Heidi Mantereen Pumpusvillesta hänen suunnittelemansa paidat. Kerroin pojan mitat ja Heidi teki meille pari paitaa, joissa on letkuja varten reikä ja pampuloita varten pieni tasku. Suosittelen muillekin, jotka ovat vastaavassa tilanteessa. Poika tykkää pitää paitoja, koska pampulat eivät heilu koko aikaa vatsalla. Lisäksi teippiä kuluu vähemmän, kun teippauksetkin pysyvät paremmin paikoillaan.
Tämä on yksi uusi asia meidän arkeen. Tänään on jälleen katedrin hoitopäivä.
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Sieltähän se sitten tuli: käännekohta. Käänne huonompaan. Meni pari päivää tätä nieleskellessä. Suomi 100 -päivänä on nyt pakko myöntää, ett...
-
Lääkäri soitti magneettitulokset. Lyhyesti sanottuna suuressa kaavassa tauti on edelleen muuttumaton, mutta joissakin aikaisemmin heikosti n...
-
Uusi ajanlaskumme kulkee päivää numero 16. Eilen oli pojan siunaus- ja muistotilaisuus. Tänään kävimme kuuntelemassa kirkossa pojan nimen va...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.