Poika on toden totta sinnittelijä

Kipulääkkeillä ja lämpöpusseilla on hoidettu kylkikipua. Vaikuttaa siltä, että kun kipua on saatu kuriin, myös pahoinvointi on vähentynyt. Melkoista tasapainoilua kipulaastarin, Panadolin ja morfiinin kanssa. Yksi neuropaattiseen kipuun tarkoitettu lääke jätettiin tauolle, koska aiheutti pojalle uneen voimakasta säpsähtelyä. Yhden yön valvoin ja kuuntelin sitä.

Kela teki nopeutetusti päätöksen syöpälääkkeen korvattavuudesta ja pääsimme aloittamaan sen toissapäivänä. Sen vaikutus tautiin on suuren suuri kysymysmerkki. Joko se vaikuttaa tai sitten se ei vaikuta.

Poika melkolailla vain makoilee ja nukkuu pitkiä päiväunia. Ruoka ei oikein maistu, jotain sentään saadaan menemään. Tänään kävimme piipahtamassa eväsretkellä ulkosalla ja siellä onnistuimme saamaan pojan vatsaan pari voileipää.

Minä odotan lääkkeestä ihmettä. Näen sen, miten pojan kunto huononee, silti odotan sen paranemista. Aikaisemminkin on ollut huonon olon jaksoja, mutta niistä on noustu. Eniten pelkään pojan kipua, on niin vaikea nähdä pojan kärsivän.

Iltaisin luen pojalle ääneen nuorten kirjoja. Poika nauttii siitä kovasti ja siitä on muodostunut meille uusi mukava yhteinen hetki. Lukemisen jälkeen silittelen poikaa tovin ja juttelemme niitä näitä.