Kipulääkkeillä ja lämpöpusseilla on hoidettu kylkikipua. Vaikuttaa siltä, että kun kipua on saatu kuriin, myös pahoinvointi on vähentynyt. Melkoista tasapainoilua kipulaastarin, Panadolin ja morfiinin kanssa. Yksi neuropaattiseen kipuun tarkoitettu lääke jätettiin tauolle, koska aiheutti pojalle uneen voimakasta säpsähtelyä. Yhden yön valvoin ja kuuntelin sitä.
Kela teki nopeutetusti päätöksen syöpälääkkeen korvattavuudesta ja pääsimme aloittamaan sen toissapäivänä. Sen vaikutus tautiin on suuren suuri kysymysmerkki. Joko se vaikuttaa tai sitten se ei vaikuta.
Poika melkolailla vain makoilee ja nukkuu pitkiä päiväunia. Ruoka ei oikein maistu, jotain sentään saadaan menemään. Tänään kävimme piipahtamassa eväsretkellä ulkosalla ja siellä onnistuimme saamaan pojan vatsaan pari voileipää.
Minä odotan lääkkeestä ihmettä. Näen sen, miten pojan kunto huononee, silti odotan sen paranemista. Aikaisemminkin on ollut huonon olon jaksoja, mutta niistä on noustu. Eniten pelkään pojan kipua, on niin vaikea nähdä pojan kärsivän.
Iltaisin luen pojalle ääneen nuorten kirjoja. Poika nauttii siitä kovasti ja siitä on muodostunut meille uusi mukava yhteinen hetki. Lukemisen jälkeen silittelen poikaa tovin ja juttelemme niitä näitä.
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Viides vuosi on kulumassa. Menneisiin päiviin sisältyy myös ihan iloisiakin päiviä. Mutta myös raskaita hetkiä. Mielessäni on usein pyöriny...
-
Pojan isän syöpähoidot lähtivät sitten vauhtiin. Kuuden vuoden tauon jälkeen tässä ollaan jälleen. Muistan, miten huolissaan poika oli isäst...
-
Perheessämme on alkamassa kolmas syöpähoitojen vaihe. Ensimmäinen oli silloin, kun miehellä ensimmäisen kerran todettiin myelooma. Hän kulki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.