Yhtenä päivänä Vinkristiini ja kolmena päivänä sekä Etposidifosfaatti että Ifosfamidi tiputettu poikaan. Melkoinen cocktail. Lisäksi hyvinvointilääkkeeksi tituleerattuja pahoinvoinnin estolääkkeitä kuten IvEmendiä, Aloxia ja Dexametasonia. Ja kotona jatketaan pillerimuotoisella Zofranilla.
Tänään sunnuntaina aloitetaan jälleen päivittäiset kasvutekijäpistokset. Huomenna maanantaina tulee kotisairaala ottamaan verinäytteet, joiden perusteella saatetaan joutua lähtemään verisolujen tai trombosyyttien tankkausreissulle. Sairaalasta kotiutumispäivänä hemoglobiini oli 89, tankkausraja siinä on 80. Ja suunta oli alaspäin. Muistutettakoon, että miehillä hemoglobiini normaalisti on yli 130.
Syöpälääkkeiden tehoa ei pystytä kohdistamaan pelkästään syöpäsoluihin. Ne tuhoavat myös muita soluja samalla toimintaperiaatteella. Monille lapsena syövän sairastaneelle jääkin elimistöön pysyviä muutoksia sytostaattien seurauksena, vaikka he syövästä paranisivatkin.
Nämä lääkkeet ovat siis todella voimakkaita myrkkyjä. Silti ne eivät tule poikaa parantamaan. Niillä saamme vain lisäaikaa. Syöpä kyyristyy ja pienenee tällä hetkellä. Jonain päivänä tulee se hetki, jolloin se nousee jälleen ja ei välitä enää mistään myrkyistä mitään.
Aivan pienen pieni, toivon tuhannesosa on siinä, jos nämä myrkyt onnistuisivat tappamaan maksassa ja keuhkoputken vieressä olevat kasvaimet, niin ehkä vatsaontelon kasvaimia voitaisiin sen jälkeen leikata. Nyt niitä on liikaa, jotta voitaisiin leikata.
Maanantai 4.12. on jälleen jännittävä päivä. Silloin tehdään magneettikuvaus, joka valehtelematta kertoo tilanteen - Onko kasvainten pieneneminen edelleen jatkunut, vai joko on tullut uusia metastaaseja, etäpesäkkeitä.
Metastaaseja voi tulla myös aivoihin, jota pelkään eniten niiden suuren kivuliaisuuden vuoksi. Toivon niin kovasti, että kun pojan hoidot lopetetaan, hänen loppunsa saisi olla kivuton ja mahdollisimman nopeasti etenevä.
Mutta nyt taidan siirtyä kuvaamaan rumpuja soittavasta pojasta videota. Jotta on sitten joskus muistoja, joita muistella. Onneksi poika on virkeässä kunnossa nyt ja jaksaa häärätä noita omia juttujaan. Välillä voi sairauden melkein unohtaa. Ehkä sittenkin herään omasta sängystäni ja tämä olikin pelkkää painajaisunta.....
Suru on hinta, joka meidän on maksettava elämästä ja rakkaudesta. Astuimme toukokuussa 2017 pimeään tunneliin, jonka toisesta päästä ei vielä ole tietoa. Tässä blogissa kirjoittelen matkalta ajatuksiani päiväkirjamuodossa. Tälle matkalle en halunnut. Lapseni sairastui parantumattomaan syöpään, jonka nimi on desmoplastinen pieni pyöreäsolukasvain, DSRCT. Lapseni kuoli syyskuussa 2018.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Uusi ajanlaskumme kulkee päivää numero 16. Eilen oli pojan siunaus- ja muistotilaisuus. Tänään kävimme kuuntelemassa kirkossa pojan nimen va...
-
Jos et vielä tunne ketään syöpään sairastunutta, niin älä huoli. Se päivä koittaa vielä. Syöpä lisääntyy koko ajan. Joka kolmas saa syövän t...
-
Panivat syntymässä kiven sydämeen, ettei sydän olisi liian kevyt, lähtisi lentoon Panivat leipoessa kiven leipään ettei totuus syödessä ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.