Ikkunastani näkyy metsäkaistale. Metsäkaistaleen takana pilkottaa järvi. Vuodenaikojen mukana maisema vaihtuu. Poikani ehti tässä kodissa nähdä melkein kaksi täyttä vuodenkiertoa. Muutimme tähän muutama päivä ennen joulua. Toinen joulu olikin sitten pojan viimeinen. Kaksi joulua olemme viettäneet pojan isän kanssa kahden.
Aikaisemmin syksyn raikkaus ja värien runsaus tekivät siitä lempivuodenaikani. Nämä viimeisimmät syksyt ovat kuitenkin nostaneet päällimmäiseksi syksyyn kuuluvaksi asiaksi pojan kuoleman. Poika kuoli syyskuussa. Luonto kuolee syksyllä. Lämpö ja valo vähenevät. Pimeys, joka on mielessäni ajoittain hyvinkin vallitsevana valtaa koko ympäröivän maailman. Myös maiseman, joka näkyy ikkunastani.
Päivät, viikot, kuukaudet, vuodet. Syksyt, talvet, keväät ja kesät. Ne tulevat ja ne menevät. Niistä muodostuu elämäni. Katselen ikkunastani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.