Ihmettä odotellessa

Arki kulkee kulkuaan. Poika tekee päivittäin koulujuttuja isänsä kanssa. Minä käyn töissä. Iltaisin paistellaan lättyjä, katsellaan telkkaria, mitä milloinkin. Pojan sairaus on taka-alalla. Vaikka se onkin mielessä koko ajan, se tuntuu jotenkin epätodelliselta.

Maailmassa tapahtuu ihmeitä. Minä näköjään yhä uskon, että voi tapahtua ihme. Että jostain putkahtaa lääkäreille tieto lääkkeestä, jolla poika paranee. Jostain luin, että kuolevan lapsen äiti odottaa ihmettä tapahtuvaksi lapsen  viimeiseen hengenvetoon asti. Näin se varmasti tulee olemaan. Vaikka tiedän toivottomuuden ja järjelläni ymmärrän totuuden, niin silti se ei kunnolla mahdu tajuntaani.

Minä odotan ihmettä. Haluan näiden iltojen jatkuvan näin. Me kaikki yhdessä. Tapahtuuhan maailmassa ihmeitä, tapahtuuhan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.

Suositut tekstit