Joulu, joulu on meillä

Jouluihmisenä joulunaika on ollut aina tosi tärkeä aika olla yhdessä perheen kanssa.

Tänäkin vuonna on häärätty tehden samoja valmisteluja. Ei vaan millään meinaa päästä kiinni siihen ihanaan tunnelmaan. Vähän väliä iskee ajatus kuin nyrkki vyön alle : Tämä on ehkä pojan viimeinen joulu. 

Silti tämä joulu on jo lahja itsessään. Kesällä joulu tuntui vielä kovin kaukaiselta saavuttaa. Poika oli menettänyt painostaan 10 kiloa ja oli todella sairaan näköinen ja oloinen. Ensimmäiset sytostaattikuurit olivat tosi raskaat. Silloin muistan ajatelleeni välähdyksenomaisesti joulua ilman poikaa. 

Poika odottaa kovasti joulua ja sitä on yhdessäkin valmisteltu ja etukäteisjuhlittukin kovasti. Kuusi on laitettu. Lahjat on hankittu. Ruokaa on tarjolla ja tällä hetkellä pojalla on ruokahaluakin syödä sitä. Joululaulujakin on kuunneltu.

Joten yritämme vältellä tuota nyrkiniskuista ajatusta ja tehdä kaikki joulukuviot kuten aikaisempinakin jouluina. Leikkiä, että kaikki on kuin ennenkin. Sytyttää kynttilöitä ja avata lahjoja. Syödä kinkkua laatikoineen ja paljon suklaata ja karkkia. Levätä ja olla yhdessä.

Joulussa kaikkein tärkeintä on rakkauden sanoma. Ja näitä ihmisiä minä rakastan - niin paljon, että pakahdun. Haluan luoda heille jouluista parhaimman.

Ihanaa joulunaikaa myös sinulle, joka tätä luet!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Se julkaistaan, kun olen sen tarkistanut.

Suositut tekstit